tiistai 25. heinäkuuta 2017

TIGI Bed Head Elasticate Strengthening Shampoo & Conditioner


Aurinkoista tiistaita kaikille :) Ensinnäkin haluan ihan tähän alkuun todeta, että oli ihan mahtavaa, kun edellinen postaukseni itsekriittisyydestä omaan blogiin herätti niinkin paljon keskustelua ja monet tulivat jättämään kommenttia ja jakamaan omia ajatuksiaan! Iso kiitos kaikille teille ♥ Tänään olisi taas vaihteen vuoksi luvassa hieman hiusjuttuja, sillä mun olisi tarkoitus esitellä teille tämän jo jokin aika sitten feeluniquelta tilaamani TIGI Bed Headin Elasticate Strenghtening Shampoo & Conditioner duo. Maksoin tästä kaksikosta yhteensä 17,64 euroa, mikä ei todellakaan ole paha hinta kahdesta 750 ml kokoisesta hiustenhoitotuotteesta.


Kuten varmasti hyvin monet tietävät, mä rakastan TIGIn shampoita ja hoitoaineita. Tällaiset ihan perushoitsikat ja shampoot mulla onkin yleensä TIGIä ja olen melko montaa eri sarjaa merkiltä testannut. Elasticate oli mulle uusi sarja ja juuri sen takia halusinkin lähteä näitä testaamaan. Elasticate -sarjan tuotteet sisältävät runsaasti proteiineja, joiden on tarkoitus auttaa vahvistamaan hiuksia. Tuotteet soveltuvat parhaiten nimenomaan elottomille ja väsyneille hiuksille, ja lopputuloksena hiusten tulisi olla elinvoimaisemmat ja vahvemat. Mun hiusten kunto ei ole paras mahdollinen, joten uskoin tällaisten hiusta vahvistavien tuotteiden soveltuvan mulle oikein hyvin. Käytännössä hankin nämä kuitenkin ihan tavalliseen käyttöön ja se vahvistava ominaisuus oli vaan pieni mukava lisä tuotteissa.


Strengthening Shampoon pesuteho oli todella hyvä, ihan sama kuin TIGIn muillakin shampoilla. Mähän normaalisti vertaankin uusien testaamieni shampoiden tehoa TIGIn shampoihin, sillä ne soveltuvat mun hiuksilleni täydellisesti enkä ole niihin joutunut pettymään vielä kertaakaan. Shampoo oli koostumukseltaan melko juoksevaa ja sitä oli helppo levittää hiuksiin kauttaaltaan. Hiuksista tuli jo yhdellä pesukerralla täysin puhtaat eikä tarvetta toiselle kerralle todellakaan ollut. Pidin shampoon tuoksusta todella paljon. TIGI on tunnettu makeista, jopa ällönmakeista tuoksuistaan, mutta vaikka tässäkin oli sellainen makea tuoksu, oli siinä mukana myös tiettyä raikkautta, mistä pidin kovasti. Ihan mahtava shampoo kaikinpuolin! En mä tiedä tekeekö tämä mun hiuksistani yhtään sen vahvempia kuin jokin toinen shampoo tekisi, mutta koska tosiaan ostin tämän ihan normikäyttöön, ei sillä ole mulle juurikaan edes merkitystä.


Strenghtening Conditioneristakin pidin kovasti ja sen hoitoteho oli oikein hyvä. Shampoo jätti hiukset suhteellisen takkuisiksi, mutta tämä hoitoaine selvitti takut nopeasti ja helposti. Koostumukseltaan tämä oli hieman juoksevampaa kuin mihin olen tottunut, mutta koska se ei millään tavalla vaikuttanut tuotteen tehoon, ei silläkään ole väliä. Tuoksu sen sijaan oli jollain tavalla mun mielestäni hieman tunkkainen. Ei se mitenkään älyttömän paha ollut ja ihan hyvin tuotetta pystyy käyttämään, mutta ainakin vielä toistaiseksi se ottaa hieman nenään, kun hoitoainetta käyttää. Se pieni tunkkainen tuoksu ei kuitenkaan jää hiuksiin enää huuhtelun jälkeen, mikä on erittäin hyvä asia.

Oikein hyvä kaksikko, vaikka ei ehkä paras, mitä olen TIGIltä käyttänyt. Shampoo oli näistä enemmän mun mieleeni, mutta ei hoitoaineessakaan sen tuoksun lisäksi ollut yhtään mitään vikaa. Tällä hetkellä mulla on varastoissa vielä yksi samanlainen 750 ml duopakkaus, joka on avaamaton, mutta sen käytettyäni mun pitäisi koittaa luopua TIGIstä, sillä valitettavasti merkki ei enää ole cruelty free.

Onko tämä TIGIn sarja teille tuttu? :)

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Itsekriittisyys omaa blogia kohtaan


En usko olevani ainut bloggaaja, joka tuntee silloin tällöin, ettei oma blogi ole tarpeeksi hyvä. Se ei ole ulkonäöllisesti yhtä hieno kuin muiden blogi, kuvat eivät ole yhtä laadukkaita eivätkä tekstit yhtä mielenkiintoisia. Mä en yleensä pahemmin vertaile omaa blogiani muiden blogeihin, sillä jokainen blogi on omanlaisensa ja kirjoittajansa näköinen. Olisihan se melko tylsääkin, jos kaikki blogit olisivat kopioita toisistaan eli se monipuolisuus niin sisällön kuin ulkonäönkin suhteen on pelkästään suotavaa.

Silti silloin tällöin tulee hetkiä, kun oon todella tyytymätön omaan blogiini. Milloin banneri on ruma, tekstien fontti ärsyttää ja tekisi mieli tehdä isompikin muutos blogipohjaan. Suurin murheenkryyni mulle kuitenkin on blogini kuvat. Mä en todellakaan ole mikään valokuvaaja. Ostin ensimmäisen kamerani vasta 2,5 vuotta sitten, kun aloin kirjoittaa blogia. Toki mä olin aiemmin räpsinyt sukujuhlissa kuvia jollain perheen halvalla pokkarilla ja puhelimella oli tullut otettua kuvia sieltä sun täältä. Kunnollista kameraa en kuitenkaan ollut aiemmin omistanut, joten yllättäen mun kuvaustaitonikaan eivät olleet kovin korkealla blogin perustamisvaiheessa.


Kuvaustaitoni ovat toki kehittyneet melko paljon, mutta musta tuntuu että sen kehittymisen myötä musta on myös tullut entistä kriittisempi niiden kuvien suhteen. On jännä, miten muutaman kerran oon saanut erikseen vielä kehuja blogini kuvista, vaikka en itse oo niihin ollut välttämättä ollenkaan tyytyväinen. Itse asiassa nyt kun oon joutunut Photobucketin muutosten vuoksi muuttamaan vanhempienkin postausten kuvia ja oikeasti näkemään ne pitkästä aikaa, oon tajunnut kuinka reippaasti oonkaan siinä kuvauksessa kehittynyt. Totta kai aina voi pyrkiä parantamaan ja kuvaustavat ja -tyyli voivat ajan kanssa muuttua, mutta kuten tänkin postauksen "Then and now" kuvista näkee, onhan sitä kehitystä jonkin verran tapahtunut. Nuo ennen kuvat ovat kaikki ihan blogini alkutaipaleelta ja jälkeen kuvat sitten selkeästi tuoreempia. Kuvien laatu on aivan eri ja olen myös oppinut ottamaan niitä kuvia paremmissa paikoissa erityisesti valotuksen kannalta ja onhan noi mun kulmatkin aika järkyt tossa yhdessä kuvassa :D


Mutta en mä toisaalta kaiken suhteen ole kriittinen. Esimerkiksi oon löytänyt mulle hyvin sopivan postaustahdin ja uusia postauksia multa ilmestyy pääasiassa joka toinen päivä. Toki on hetkiä, jolloin postausvälit venähtävät tai sitten saatan postata parina peräkkäisenä päivänä, mutta aika hyvin oon pystynyt pitämään kiinni tosta joka toinen päivä postaamisesta. Mä en missään nimessä ehtisi bloggaamaan päivittäin eikä mulla varmasti edes kovin pitkään riittäisi mielekästä sisältöä, jos kirjoittaisin joka päivä uuden postauksen. Lisäksi oon täysin varma siitä, että postausten sisältö ja laatu kärsisi siitä todella paljon, sillä kyllähän tää postausten suunnittelu, tekstien kirjoittaminen ja kuvien ottaminen vie aikaa.

Blogin kirjoittamisesta on turha ottaa paineita tai stressata siitä. Sen pitäisi olla kivaa ja hauskaa ja mullekin tää on pelkästään harrastus. En saa tästä senttiäkään rahaa enkä tätä euron kuvat tai ilmaiset tuotteet silmissä vilkkuen tee. Joskus elämässä on niitä tilanteita, jolloin blogille ei jää aikaa niin paljon kuin haluaisi ja pakko myöntää, että silloin mullakin on välillä huono omatunto. Mutta turhaahan se on, kuten oon monelle muulle bloggaajalle joskus heidän blogeissaan sanonut :) Noina hetkinä pitäisi vaan muistaa itse se, ettei bloggaamisesta tosiaan kannata stressata.


En missään nimessä siis tarkoita tällä postauksella, että olisin blogiini täysin tyytymätön ja kaikki olisi mielestäni huonosti. Kunhan halusin hieman avata sitä, miltä musta silloin tällöin oman blogini suhteen tuntuu. Blogini on kuitenkin mun näköinen ja tykkään siitä tällaisena. Tänne on kiva palata kirjoittelemaan ja tykkään tästä hommasta. Joskus vaan sitä tulee niitä huonommuuden tunteita, kun on itse aivan liian kriittinen omien tekemisten suhteen. Mulle itselleni teki erittäin hyvää ihan konkreettisesti asettaa noita ennen ja jälkeen kuvia vierekkäin, sillä nyt mä viimeistään näen itsekin sen oman kehitykseni. Ehkä mun ei niin paljon kannata kantaa huolta näistä blogin kuvistakaan niin kauan, kun en palaa tuohon vanhaan tapaan ottaa niitä kuvia :D

Pystyykö teistä joku samaistumaan tällaiseen pieneen itsekriittisyyteen tai herättääkö teksti muuten jotain ajatuksia? :)