lauantai 14. marraskuuta 2015

Elämää herkän ja atooppisen ihon kanssa


Kaikissa ihotyypeissä on varmasti huonot puolensa ja tässä postauksessa ajattelin kertoa melko pitkänkin tarinan siitä, miten itse olen pärjännyt oman ihotyyppini kanssa. Mulla on tosiaan siis kuiva, herkkä ja kaiken lisäksi vielä atooppinen iho, joka tuottaa päänvaivaa ihan päivittäisessä ihonhoidossa.

Mä olen kärsinyt atooppisesta ihosta koko elämäni ja meillä kulkee ihan suvussa tää atopia-astma-allegia -kombo. Mulla itselläni ei onneksi astmaa ole, mutta allergioita ja atopia tosiaan löytyy. Nuorempana mulla oli tosi pahaa ihottumaa erityisesti käsivarsissa ja jaloissa, mutta myös muualla vartaloa. Vanhemmat juoksivat mun kanssa vähän väliä lääkärissä hakemassa kortisonivoiteita ja muita lääkkeitä. Tilannetta ei yhtään helpottanut se, ettei Linda 5 v oikein ymmärtänyt, ettei sitä niin törkeästi kutiavaa ihottumaa kannata raapia. Mulla oli todella monesti käsivarret ihan veressä, kun niitä tuli raavittua. Ja silloinkin, kun järkeä oli jo päässä sen verran, että tajusin olla raapimatta itseäni, tuli sitä tehtyä öisin huomaamatta.


Se on varmaan isolle osalle atopiasta kärsivistä tuttua, että oireet pahenevat syksyn ja talven tultua ja kesällä helpottaa. Niin se meni myös mulla. Kesäisin iho saattoi olla lähes täysin oireeton, mutta talvella oli taas käytössä tujut kortisonivoiteet ja muut lääkkeet eikä sitä silti saatu haltuun. Mä en ihan tarkalleen muista missä vaiheessa, varmaan joskus ala-asteen loppupuolella, mun ihottuma hävisi. Ei se siis mitenkään yllättäen poistunut, mutta pikkuhiljaa väheni ja lopulta sitä ei enää ollut. Mä olin totta kai siitä enemmän kuin kiitollinen, sillä murrosikäinen teini ei todellakaan kaipaa mitään punaista, kutiavaa ihottumaa näkyville paikoille kehoonsa. Eipä sillä, että se olisi näin teini-iän jälkeenkään mitenkään haluttava ominaisuus.

Mä oon tuonut täällä blogissa esille varmaan sata kertaa sen, että mun iho on tosi herkkä ja se reagoi ihan älyttömän herkästi uusiin kosmetiikkatuotteisiin. Muutamia vuosia sitten mulle oli ihan normaalia, että uutta luomiväriä käyttäessä mun luomista kuoriutui iho pois ennen kuin iho tottui siihen tuotteeseen enkä mä voi esimerkiksi kuvitellakaan käyttäväni enää huulirasvaa, jota joku toinen on lainannut. Sehän on varmasti kaikille selvää, ettei huulipunia, -rasvoja tai vaikkapa ripsaria edes kuuluisi lainata toiselle, mutta mulle se on täysi mahdottomuus. Mä olen kolme kertaa elämässäni saanut itselleni jonkinlaisen tulehduksen huuliini ja huulten ympärillä olevaan ihoon sen jälkeen, kun olen ensin lainannut puikkomaista huulivoidetta jollekin ja käyttänyt sitä sen jälkeen itse. Muistan vieläkin sen tuskan, minkä toi aiheutti. Ensimmäisellä kerralla toi levisi siis ihan koko naamaan, silmänympärysihoa ja otsaa lukuun ottamatta ja jouduin lääkäriin sen takia. Naama oli ihan punainen, verestävä ja todella, todella kipeä. Sain silloin muistaakseni jotain antibioottivoidetta siihen sekä käskyn käyttää sitä jatkossakin, jos vastaavaa esiintyy. Ja mähän käytin, sillä tajusin vasta sen kolmannen kerran jälkeen mistä toi kaikki sai alkunsa. Kaksi seuraavaa kertaa eivät tosin olleet läheskään yhtä pahoja.


Moneen vuoteen mun iho ei varsinaisesti oireillut lainkaan. Toki se oli kuiva ja herkkä, mutta ihottumaa ei ollut. Kaikki alkoi uudestaan, kun mä aloitin opintoni nykyisessä koulussani. Mulle ilmestyi toiseen kämmenselkään ihottuma-alue, joka ei lähtenyt pois tavallisella apteekista ostettavalla hydrokortisonilla. Menin sen kanssa lääkäriin, joka määräsi mulle keskivahvaa kortisonivoidetta. Homma ratkesi sillä, kunnes kesäloman jälkeen palasin takaisin kouluun. Ihottumaa oli pian myös jaloissa ja molemmissa kämmenselissä. Se levisi entisestään eikä talven tultua tämä käyttämäni keskivahva kortisonivoide enää tehonnut. Menin uudestaan lääkärille, joka kirjoitti mulle vahvaa kortisonivoidetta sekä Ataraxia käytettäväksi sellaisina hetkinä, kun kutina on pahimmillaan. Ataraxia mä olen syönyt koko pienen ikäni (miedompina annoksina tosin), joten mä yllätyin täysin siitä millaisen reaktion toi lääke sai mussa aikaan. Puoli tuntia pillerin ottamisen jälkeen painuu silmät kiinni ja vähintään seuraavat 12 h pitäisi saada nukkua, sillä olo on muuten todella sekava. Tästä johtuen mä en ole kovinkaan usein ole kyseistä lääkettä syönyt, vaikka se siihen kutinaan auttaakin.

Mä en ole keksinyt tähän ihottuman palaamiseen mitään muuta syytä kuin sen, että mä opiskelen rakennuksessa, joka on aivan homeessa. Lisäksi mä olen töissä paikassa, joka on myös homeessa ja olen suorittanut opintojeni aikana pitkiä harjoittelujaksoja sairaalassa, joka niin ikään on homeessa. Töissä jatkuva käsidesin käyttö ei myöskään auta näiden mun käsien tilannetta yhtään, ja mähän saan siis meidän koulussa ja töissäkin vähän väliä oireita siitä sisäilmasta. Voihan se olla, että tälle kaikelle on jokin ihan muu syy, mutta ei toi jatkuva altistus homeelle ainakaan varmasti hyvää ole tehnyt.


Vahva kortisonivoide on mulla nykyään ihan säännöllisessä käytössä, samoin ihan tavalliset apteekin perusvoiteet. Ihottumaa multa löytyy nykyään ihan jatkuvasti varsinkin jaloista. Mä olen tässä syksyn aikana innostunut kokeilemaan eri merkkien vartalovoiteita ja tiesinhän mä sen ihan alusta alkaen, ettei mun iho tule tästä pitämään. Tällä hetkellä eräs voide on aiheuttanut mulle sen, että mulla on iso osa kehosta pienen, kutiavan ihottuman peitossa. Täytyy siis keksiä sille uusi koti ja koittaa saada ton kortisonin kanssa iho rauhoittumaan. Mä testailen todella mielelläni uusia kosmetiikkatuotteita, mutta välillä tosiaan tulee vastaan sellaisia tuotteita, jotka eivät kerta kaikkiaan sovellu mun iholle ja reaktiot saattavat olla aika hurjiakin. Huhtikussa kirjoittelin tännekin siitä, miten Lumenen kasvovoide aiheutti mulle pahan allergisen reaktion, eikä se tosiaan ollut ensimmäinen kerta, kun jotain vastaavaa tapahtuu.

Eihän tää kivaa ole, mutta toisaalta mä olen aika tottunut tähän, kun ison osan elämästäni olen joutunut taistelemaan tän ihoni kanssa. Tiedän myös sen, että tilanne voisi olla paljon pahempikin, mutta valehtelisin jos väittäisin, etten koskaan toivoisi ihoni olevan "normaalimpi".

Löytyykö sieltä ketään toista, joka tavalla tai toisella kärsii omasta ihotyypistään?

4 kommenttia:

  1. Hhui kuulostaa pelottavalta varsinkin toi mitä sun kasvoille on käynyt :O En kyllä enään lainaa ikinä omia meikkejä muille!

    Mä kärsin päinvastasesta eli todella rasvaisesta ihosta... Naama kiiltää vaikka kuinka koittas laittaa primereita ja käyttää hyviä tuotteita. Lisäks mulla on tosi paljon epäpuhtauksia selässä ja dekolteella, nuorempana myös naamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei niitä kyllä kannata muille lainailla :/ Kyllä muakin pelotti varsinkin sillon ekalla kerralla, kun se vaan levisi ja levisi joka puolelle kasvoja! Onneksi sain tehokkaan avun siihen :)

      Oi että, ei toikaan kyllä kivaa ole :/ Inhottavaa, jos rasvaisellekaan iholle tarkoitetut tuotteet ei auta :(

      Poista
  2. Kiva kuulla sun elämästä atooppisen ihon kanssa, vaikka ei se varmasti ole sulle ollut kiva juttu! Kuulostaa todella pelottavalta nuo iho-oireet! Monet samanlaisista ongelmista kärsivät saivat varmasti tästä apua! Oletko sä muuten saanut valohoitoa koskaan? Yksi atooppisesta ihosta kärsivä kaveri ainakin joskus kävi valohoidossa ja se auttoi, mutta toki vain hetkellisesti.

    Itse olen siitä onnekas, että mulla ei ole erityisen herkkä iho, eikä mitään suuria iho-ongelmia. Mulla on sekaiho, jonka suurin ongelma on kiiltely. Nuorempana mulla oli kasvoillakin enemmän finnejä, nykyisin vain selässä. Toki nuorempana mun elämäntavat vaikuttivat ihon kuntoon, vaikkei sitä tullut ajatelleeksi. Poltin tupakkaa ja söin ihan älyttömästi roskaruokaa, joten kyllähän se ihossa näkyi tietysti. Nykyisin kun elämäntavat ovat paremmat, on ihokin paremmassa kunnossa. Mutta kyllä mun iho reagoi todella nopeasti epäterveelliseen ruokaan edelleen. Talvisin mun iho saattaa kuivahtaa pahastikin. Vartalon iho kutisee ja naamaan voi tulla kuivia länttejä. Siltikin iho kiiltää :D Nämä ongelmat tosin pystyn pitämään kurissa hyvällä kosteutuksella. Toki sekaihokin siis aiheuttaa omat ongelmansa, mutta paljon vaikeampaa olisi vaikka aknen kanssa.

    Onneksi iho-ongelmiin on saatavilla apua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei tää kivaa ole ollut, mutta onneksi tilanne ei ole nyt läheskään niin huono kuin mitä se oli silloin, kun olin lapsi :) En oo kokeillut valohoitoa, mutta oon tosiaan kuullut, että siitä on monille ollut hyötyä!

      Elämäntavat vaikuttaa kyllä huimasti ihonkin kuntoon. Mun oli joskus vaikea ymmärtää sitä, kun ihmiset sanovat, että esim. suklaan syöminen näkyy hetken kuluttua naamasta, mutta niin se vain menee, että toisilla tollanen näkyy heti ihon kunnossa :/ Toi on kyllä jännä ilmiö. että iho saattaa olla oikeasti todella kuiva, mutta silti kiiltää :D Onneksi se kunnollinen kosteutus auttaa sullakin! Oli tosi mielenkiintoista lukea sun mietteitä tosta sun omasta ihotyypistä :)

      Poista

Kiitos kommentista!