Se on oikeastaan aika mielenkiintoista, kuinka oma ajatusmaailma voi muuttua niin lyhyessä ajassa jonkin asian suhteen. Tänään hyvänä esimerkkinä mun kohdallani tosta asiasta on meikittömyys. Ja nimenomaan se oma meikittömyys ja ajatukset, mitä se itsessä herättää. Vielä kaksi vuotta sitten mä en olisi edes unissani voinut kuvitellakaan lähteväni ulos ihmisten ilmoille ilman, että olin meikannut. Okei, roskien vieminen oli asia erikseen, mutta siis esimerkiksi lähikauppaan mennessä mun oli pakko meikata. Vuosi sitten tilanne oli jo jonkin verran parempi ja sinne 150 metrin päässä sijaitsevaan K-Markettiin pystyin hätätilassa menemään myös meikittömällä naamalla, mutta se tuntui kamalalta ja mua hävetti oma ulkonäköni. En oo siihen muutenkaan ollut kovin tyytyväinen oikeastaan ikinä, mutta meikit naamassa oon sentään ollut huomattavasti tyytyväisempi siihen, miltä näytän.
Viime aikoina mä olen kuitenkin löytänyt itseni, jos en nyt monia, niin kuitenkin joitain kertoja ihan keskustastakin ilman meikkiä eikä se oo ollut mulle mikään ongelma. Edelleenkään mä en tunne oloani mitenkään kovin hehkeäksi meikittömänä ja itsevarmuuteni on selkeästi korkeammalla, kun naamasta löytyy sitä meikkiä. Musta tuntuu kuitenkin jollain tavalla hyvältä, että oon päässyt eroon siitä kammosta kulkea ihmisten edessä meikittömänä. Veikkaan, että tää kaikki selittyy ainakin osittain ihan sillä, että mulle tulee koko ajan sitä ikää lisää ja muiden ihmisten mielipiteet kiinnostaa koko ajan aiempaa vähemmän. Monikaan ei varmasti kadulla edes vilkaise mua päin kahta kertaa, saati sitten ajattele jotain huonoa siitä, jos mun naamani on meikitön. Ja mitä väliä vaikka ajattelisi? Omapahan on naamani! Ylläolevan kuvan meikkipöytä kaikkine meikkeineen on mulle tärkeä, mutta oon oppinut pärjäämään myös ilman sitä.
Osaltaan tähän muutokseen on vaikuttanut ihan varmasti myös se, ettei poikaystäväni ole koskaan sanonut musta mitään negatiivista meikittömänä, eikä häntä näytä haittaavan, vaikka kulkisin hänen kanssaan ulkona ilman meikkiä. En varsinaisesti hae hyväksyntää keneltäkään, mutta on se toisaalta mulle kuitenkin tärkeää tietää, ettei se toinen osapuoli tunne oloaan epämukavaksi mun seurassani. Toisaalta koko suhdetta voitaisiin harkita uudemman kerran, mikäli mun naamani olisi hänelle jokin ongelma (meikillä tai ilman), mutta onneksi näin ei ole :D
Edelleenkään en lähtisi esimerkiksi töihin ilman meikkiä. Asiakaspalvelutyössä on kuitenkin ihan kiva näyttää ihmiseltä ja mun mielestä tällaisessa työssä on myös tärkeää tuntea itse olonsa hyväksi. Ja mulle se edellyttää sitä, että naama on kutakuinkin edes laitettu kuntoon. Haluan nyt painottaa, että mä en suinkaan tarkoita, että kaikkien asiakaspalvelijoiden tulisi meikata. Ei tietenkään! Jokainen tekee kuinka parhaaksi näkee, mutta mä nyt vaan aina vitsailen, etten näytä ihmiseltä ilman meikkiä :D En ajattele tolla tavalla kenestäkään muusta ja omallakin kohdalla toi on siis tosiaan lähinnä vitsi. Tunnen oloni itsevarmemmaksi meikit naamassa ja töissä haluan antaa parhaan mahdollisen kuvan itsestäni.
Oon kirjoittanut joskus viime syksynä postauksen otsikolla "The Power of Makeup" ja yllä oleva kuvasarja on esiintynyt siinäkin. Kyseisen postauksen kirjoitushetkellä mä en olisi voinut kuvitellakaan lähteväni ilman meikkiä kauppakeskukseen hakemaan poikaystäväni uutta puhelinta tai bussilla keskustaan ruokakauppaan. Nyt mä oon tehnyt molemmat ja jälkimmäisen vielä useamman kerran. Mun mielestä itsensä hyväksyminen on tärkeää ja sen takia halusinkin tällaisen postauksen taas kirjoittaa. Mulla siihen täydelliseen itsensä hyväksymiseen on vielä matkaa, mutta koko ajan ollaan menossa parempaan suuntaan!
Mitä ajatuksia postauksen aihe teissä herättää? Onko kadulla, kaupoissa ym. meikittömänä kulkeminen teille ihan arkipäivää vai koetteko sen vaikeaksi?
Edelleenkään en lähtisi esimerkiksi töihin ilman meikkiä. Asiakaspalvelutyössä on kuitenkin ihan kiva näyttää ihmiseltä ja mun mielestä tällaisessa työssä on myös tärkeää tuntea itse olonsa hyväksi. Ja mulle se edellyttää sitä, että naama on kutakuinkin edes laitettu kuntoon. Haluan nyt painottaa, että mä en suinkaan tarkoita, että kaikkien asiakaspalvelijoiden tulisi meikata. Ei tietenkään! Jokainen tekee kuinka parhaaksi näkee, mutta mä nyt vaan aina vitsailen, etten näytä ihmiseltä ilman meikkiä :D En ajattele tolla tavalla kenestäkään muusta ja omallakin kohdalla toi on siis tosiaan lähinnä vitsi. Tunnen oloni itsevarmemmaksi meikit naamassa ja töissä haluan antaa parhaan mahdollisen kuvan itsestäni.
Oon kirjoittanut joskus viime syksynä postauksen otsikolla "The Power of Makeup" ja yllä oleva kuvasarja on esiintynyt siinäkin. Kyseisen postauksen kirjoitushetkellä mä en olisi voinut kuvitellakaan lähteväni ilman meikkiä kauppakeskukseen hakemaan poikaystäväni uutta puhelinta tai bussilla keskustaan ruokakauppaan. Nyt mä oon tehnyt molemmat ja jälkimmäisen vielä useamman kerran. Mun mielestä itsensä hyväksyminen on tärkeää ja sen takia halusinkin tällaisen postauksen taas kirjoittaa. Mulla siihen täydelliseen itsensä hyväksymiseen on vielä matkaa, mutta koko ajan ollaan menossa parempaan suuntaan!
Mitä ajatuksia postauksen aihe teissä herättää? Onko kadulla, kaupoissa ym. meikittömänä kulkeminen teille ihan arkipäivää vai koetteko sen vaikeaksi?
Mä oon huomannut itsessäni samanlaisia muutoksia meikittömyyden suhteen. Oon vasta nykyisen suhteeni aikana oppinut pitämään omasta naamastani myös meikittömänä, mutta suurin vaikutus siihen on ollut toisen ihmisen aidot kehut. Oon itsevarmempi meikillä kuin ilman, mutta voin helposti lähteä kauppaan tai salille jne meikittä pahemmin edes miettimättä asiaa :)
VastaaPoistaMäkin oon vasta hiljattain oppinut hyväksymään ja välillä jopa ihan pitämään siitä, miltä meikittömänä näytän. Kiva kuulla, että sullakin on tapahtunut tohon suuntaan niitä muutoksia :) Mullakin toi parisuhde on vaikuttanut tosi myönteisesti siihen, mitä itsestäni ajattelen.
PoistaMä oon kans asiakaspalvelutyössä eikä tulis kyllä mieleenkään lähteä töihin ilman meikkiä! En muutenkaan oo mielelläni ilman meikkiä, ihan vaan siitä syystä että tykkään meikata ja tykkään naamastani silloin kun siinä on meikkiä. Voin lähteä kauppaan/lenkille/salille toki ilman meikkiä, mutta silti, meikin kanssa viihdyn paremmin kuin ilman :)
VastaaPoistaMulla on siis täysin sama kuin sulla :) Meikittömänä pystyn kyllä menemään ihmisten ilmoille hoitamaan asioita, mutta fiilis on paljon parempi, kun naamassa on sitä meikkiä. Meikkaaminen on myös tosiaan niin kivaa, että senkin takia sitä teen :D Kiva kun tulit kertomaan ajatuksiasi tästä aiheesta<3
PoistaHyvästä aiheesta kirjoitat! Lukioikäisenä en voinut kuvitellakaan liikkuvani minnekään ilman meikkiä, mutta sitten myöhemmin 23-24-vuotiaana mulla oli kausi, jolloin kuljin reilun vuoden ajan joka päivä ilman ripsiväriä tai mitään silmämeikkiä paikasta toiseen, niin töihin kuin kouluunkin. Muistan ikäni luokkakavereiden ilmeet, kun ilmestyin pikkujouluihin täysin laittautuneena :D Jopa "pojilta" kuulin kauniita sanoja! :) Edelleen en koe mitään vaikeutta liikkua ilman silmämeikkiä yleisillä paikoilla, se tuntuu musta aivan normaalilta. Mutta sitten taas melkein postiin tai kauppaan tekee mieli laittaa edes BB-voidetta tai jotain pikkuisen tasoittavaa iholle, kun iho ei enää ole niin täydellinen kuin kakskolmosena :D Mutta kyllä mä lähikaupassa uskallan käydä ilman mitään meikkiäkin ja naapureiden silmissä aivan sama miltä näytän ;) Kyllä se ikä tuo varmuutta siihen, ettei enää tarvitse ajatella mitä muut ajattelee ja hyväksyy itsensä sellaisena kuin on.
VastaaPoistaPS. Instan puolella jo kommentoinkin, että niin ihana toi sun piste! Ja mitä paletteja laatikosta pilkottaakaan ;)
Juu lukioikäisenä mua ei olisi kirveelläkään saanut lähtemään ulos ilman meikkiä. Olisin varmaan kuollut häpeästä. Haha, tollanen vuosi on varmasti ollut ihan hyvä ja tekisi ehdottomasti mullekin hyvää olla joskus pitempiä aikoja ilman meikkiä! Toisaalta se meikkaaminen on vaan niin kivaa, että senkin takia sitä mielelläni teen. Joo mullakin ihonsävy vaatii ehdottomasti tasoittamista ja ilman meikkivoidetta olo on aika orpo. Tosin niin on ilman ripsariakin :D
PoistaKiitos paljon vielä täälläkin! :)
Kaunis sinä, meikillä tai ilman <3 Mulle meikittömyys ei ole ongelma, ei oikeastaan koskaan ole ollut. Tosin rakastan meikkaamista ja kun omat piirteet on niin vaaleat, saan ripsarin ja kulmakynän avulla piirteet aivan eri tavalla esille ^_^ Mulle ei siis ole ongelma lähteä meikittä kylille, mutta oikeastaan tosi harvon sitä teen. Esim. vapaapäivinä tykkään meikkirevitellä ja silloin mulla on aikaa kuvata blogiin meikkivoiteet ja meikit kasvoilla :D Ja töihin tykkään meikata, koska koen silloin olevani huolitellumpi kuin ilman meikkiä :P Eli, niitä täysin meikittömiä päiviä on lopulta tosi vähän :D Ehkä silloin, kun on kotona sairaslomalla flunssaisena.
VastaaPoistaVoi kiitos paljon<3 :') Joo mullakin jo pelkkä ripsari tekee ihmeitä, kun omat ripset ei oo mitkään kovin tummat. Heh mulla on ihan sama, että vapaapäivinä tulee sitten leikittyä meikkien kanssa ja sen takia jää ne meikittömät päivät vähemmälle :D Tosin mun pitäisi koittaa pyrkiä siihen, että olisi se yksi meikitön päivä viikossa, mutta eihän se aina vaan onnistu.
PoistaTosi hyvä aihe! Oon miettiny paljon sitä miks "on meikattava",miks vaan on niin outoo olla meikkaamatta. Itelläni suurin syy varmaan on ihon ohuus,muutun riemunkirjavaks pienimmästäki lämpö sun muusta muutoksesta. Toinen on useemmat arvet kasvoissa. Oot kyl kaunis molemminpäin♡♡
VastaaPoistaKiitos :) Tuttu tunne, munkin naama on ties miten kirjava. Varsinkin jos on vähänkin lämpimämpää niin johan punottaa puoli naamaa :D Lähinnä se kasvojensävyn epätaisuus onkin syy sille, että meikkivoidetta tykkään käyttää. Kiitos hurjasti<3
PoistaSiis mitäh, sähän oon todella kaunis ilman meikkiäkin! ♥ Mä samaistuin ihan täysin tähän tekstiin Linda! Siis ennen mä en voinut lähteä edes lähikauppaan ilman meikkiä, se ei tosiaankaan tullut kysymykseenkään. Mitä enemmän ikää tuli, sitä helpommin lähdin lähikauppaankin ilman meikkiä:D Nykyään ei ole mitään ongelmaa, ihan isoille kaupoille en osaa mennä ilman mutta kevyellä meikillä tosin:D
VastaaPoistaTöihin ehdottomasti haluan meikata, siellä kun ei voi muutoin pukeutua tms niin se ns tyylikkyys on näytettävä varmaan sit tukalla ja meikillä:'D Aina toki en jaksa panostaa, mutta useimmiten kyllä.
Ripsienpidennykset ovat lisänneet vielä tuota uskaliaisuuta, vaikka ennen niitäkin mä kyllä lähdin, niiden jälkeen kuitenkin on ollut jotenkin paljon itsevarmempi olo ilman meikkiä. Siksi esim ulkomailla ollessa tuntui tosi itsevarmalle ja hyvälle. Siis tämä mitä tarkoitan on tosi hankala selittää... Haluan olla laittautunut, huoliteltu ymmä ym ja ripsienpidennyksillä sitä tuntuu että olis lähes aina:'D
Meniköhän taas vähän ohi aiheen? Anyway niin hyvä ja ajatuksia herättävä postaus, juttu johon voi samaistua ja mikä on itselläkin joskus pyörinyt mielessä:) Ja hei toi sun meikkipiste saa kyllä kymmenen tähtee ♥
Heh, voi kiitos kovasti Kata :') ♥ Ilmeisesti aika monella mennyt just tolleen, että nuorempana ei oo voinut edes kuvitella lähtevänsä kotoa pois ilman meikkiä, mutta kun ikää on tullut lisää niin sekin on helpottunut :D Joo mulla vähän sama, että töissä on kumminkin ne tylsät työvaatteet päällä, niin meikillä saa edes vähän tuotua sitä omaa itseään esiin!
PoistaRipsienpidennykset varmasti tekisi mullekin sen, että uskaltaisin lähteä vieläkin helpommin ulos ilman meikkiä. Mun silmät näyttää jotenkin tosi pieniltä, jos ei oo edes ripsaria niin ne pidennykset kyllä tekis paljon :D Kiva että tää postaus herätti sussa noin paljon ajatuksia, kiitos paljon kommentista ja kehuista! <3
Mä tulin järkiini noin 25-vuotiaana. :D Sitä ennen mäkään en voinut kuvitella lähteväni lähikauppaan ilman meikkiä. Nyt ajatus vain ja ainoastaan kauppaan menemisen takia meikkaamisesta tuntuu absurdilta. Rakastan meikkaamista, mutta rakastan myös sitä vapauden tunnetta, että pystyn menemään minne tahansa meikittä ilman ahdistumista. Vaikka ikääntymisessä on omat v-mäiset puolensa, niin onneksi sentään itsevarmuus kasvaa. :)
VastaaPoistaHeh, mulla tää tapahtui siis vuosi-pari aiemmin :D Mun mielestä jokaisella pitäisi olla samanlainen ajatusmaailma kuin sulla, että vaikka tykkää meikata, ei myöskään ahdistu jos sitä meikkiä ei ole. Toi on tosi tärkeä piirre mun mielestä :) Itsevarmuus on mullakin kasvanut parin viime vuoden aikana ihan älyttömästi ja toivon, että se kasvaa vielä entisestään, kun ikää tulee lisää!
PoistaMä kuljen kauppaan ihan meikittä. Kesällä kun iho on vähän päivettynyt käytän todella minimaalisesti, vaikka olisi juhlatkin. Olin aikoinaan vuosia asiakaspalvelutyössä ja sinne musta oli kohteliasta meikata aina vähän tai niin tein, itselläkin on sellainen kivempi fiilis tehdä töitä.
VastaaPoistaPäivettynyt iho näyttää kieltämättä yleensä tosi hyvältä ilman meikkiäkin :) Sama homma täällä, mullakin on parempi fiilis tehdä sitä asiakaspalvelutyötä, kun on edes jonkin verran meikkiä naamassa!
PoistaMulla on epäpuhdas ja epätasaisen värinen iho, joten laitan yleensä edes vähän meikkivoidetta jopa kauppaan. Mutta ei se mikään pakko ole, mutta tuo itselle paremman fiiliksen :)
VastaaPoistaNiin se tuo kyllä mullekin :) Mulla on myös epätasainen ihonsävy ja mieluusti sitä meikkivoidetta laitan, jotta saan ihon sävyn tasoitettua.
PoistaTää oli kyllä tosi hyvä teksti, hienoa kuulla että pystyt nykyään kulkemaan myös ilman meikkiä :) mulla taas on mennyt ihan toisinpäin, ennen en meikannut ikinä töihin ja nykyään en haluisi poistua ikinä kotoa ilman meikkiä..:/
VastaaPoistaKiitos kovasti :) No höh :/ Ootko miettinyt mistä sulla johtuu toi, ettet haluaisi poistua meikittömänä kotoa? Ei siinäkään mitään väärää oo, että haluaa meikata aina kun kotoaan lähtee, mutta olisi se varmasti helpompaa, jos se ei olisi itselle niin "kova paikka" jos sitä meikkiä ei ole.
PoistaMä en vieläkään pysty kulkemaan ilman meikkiä, mutta selvästi vähemmällä meikkiarsenaalilla kun ihon kunto on parantunut. :) Kuitenkin meikkipohja on pakko tehtävä että näpyt ja punoittava iho peittyy, mutta silmämeikin voi jo ihan skipata.
VastaaPoistaSinä olet ihan yhtä kaunis niin meikillä kuin ilmankin :)
Kiva kuulla, ettet enää koe tarvitsevasi niin paljon meikkiä kuin aiemmin :) Nää on kaikki niin tapaus- ja ihmiskohtaisia asioita kyllä. Ja mun mielestä on ehdottomasti tärkeintä, että jokainen tekee kuten itse parhaaksi katsoo! Kiitos paljon Iina<3 :)
PoistaMä en itse kahdeksannella luokalla voinut kuvitella lähteväni minnekkään ilman meikkiä, mutta yhdeksännellä väsyin itseeni ja aloin tulemaan meikittä kouluun (ja heräämään puoli tuntia ennen lähtöä). Nykyään meikkaan vähemmän ja oikeastaan vaan töihin meikkaan kunnolla ja koulun aspaan kulmat ja ripset :) Olen jopa alkanut pitämään itsestäni ilman meikkiä ja paksu meikkikerros ei muutenkaan tunnut mukavalta rasvoittuvalla ( tai pintakuivalla ) iholla. Tykkään meikata ja tunnen itseni vielä itsevarmemmaksi meikillä, mutta olen iloinen ettei minun tarvitse enää herätä tuntia aikaisemmin meikkaamaan :) Olet muuten todella nätti ilman meikkiä ja meikillä! Sitä paitsi olen itsessäni huomannut, ettei minua oikeastaan kiinnosta miltä muut näyttävät, koska pidän kaikkia upeina! Itselläkin välillä tuntuu siltä, että kehtaako tämän näköisenä lähteä minnekään, häpeääkö se toinen ystävä tai vastaava kulkea kanssani :D :)
VastaaPoistaToi on oikeesti mun mielestä tosi hienoa, että noinkin nuorena oot tehnyt tollasen muutoksen, jos aiemmin et tosiaan mihinkään halunnut ilman meikkiä mennä. Mä en yläasteikäisenä olis voinut edes kuvitella meneväni kouluun ilman meikkiä :D Tosi kiva kuulla, että tykkäät itsestäsi myös meikittömänä<3 Ja kiitos paljon kehuista :) Heh joo monesti sitä miettiii asiaa ehkä liikaakin muiden kannalta, mutta loppujen lopuksi oma naamahan se on ja jos ei muille kelpaa niin ei voi mitään :D
PoistaPystyn samaistumaan hyvin tähän aiheeseen ja allekirjoitan monenkin kohdan tekstistä :) Ennen en voinut lähteä mihinkään ilman meikkiä, mutta nykyään tuntuu etten aina jaksa edes meikata mitenkään erityisen paljon, vaikka toki meikkipohja ja kulmat tulee aina laitettua ihan automaattisesti. Tottakai sitä on itsevarmempi meikit naamassa, mutta juuri lähikaupassa käynti sujuu nykyään ihan luonnostaan ilman sitä pakkelikerrostakin :D Ripsienpidennykset ovat kyllä auttaneet asiassa, mutta hyvin pystyin kulkemaan ilman meikkiä kun niitä ei esim. nyt alkuvuodesta ollut. Välillä mietin, että miusta on tullut iän myötä jollain tapaa hieman laiska oman kauneudenhoidon suhteen, ja joskus kyllä tuntuu että jaksaisipa vieläkin panostaa samalla tavalla omaan ulkonäköönsä kuin joskus nuorempana :D Toisaalta silloin sitä omaa epävarmuuttaan peitteli vahvalla meikillä, mikä ei enää ole tarpeen. Hyvä postaus ja sie oot ainakin ihan yhtä kaunis meikillä tai ilman ♥
VastaaPoistaKiva kuulla :) Meikkipohja, kulmat ja ripsari on mulle sellasia, jotka mieluusti laitan. Tosin jos teen noi niin samalla sitä sutii sitten jo poskipunat, highlighterit ja eyelineritkin kasvoille :D Ripsienpidennykset helpottaa varmasti tosi paljon ja veikkaan, että munkin meikkimääräni vähenisi huomattavasti, jos sellaiset hankkisin. Mulla on ollut täysin sama tilanne, että oma epävarmuus on aiheuttanut sen, että sitä meikkiä oli pakko olla naamassa älyttömät määrät. Onneksi ollaan molemmat päästy siitä eroon :) Kiitos hurjasti ihana<3
PoistaMuistan tuon kuvan susta! Oot todella kaunis sekä ilman meikkiä että meikin kanssa <3 Oonkin jo kertonut, mutta nyt kun on ripsienpidennykset ja kulmat kunnossa tulee harvemmin meikkailtua :) Mutta ei ennenkään meikittömyys ollut mulle ongelma, mutta meikkasin sillon kyllä useammin kuin nyt. On myös ihana ettei toiselle oo ongelma se ettei aina jaksa/halua laittautua :)
VastaaPoistaHeh, joo mun oli silloin tosi vaikeeta julkaista sitä :D Mutta onneksi uskalsin! Kiitos Niina<3 :) Ripset ja kulmat tekee kyllä jo paljon, varsinkin jos iho on sellaisessa kunnossa ettei edes tarvitse mitään meikkipohjaa :) Kiva kuulla, ettei meikittömyys oo sulle ollut aiemminkaan mikään ongelma! Se on jotenkin tosi surullista kuinka monelle se sitä on :/
PoistaSä oot kaunis niin meikillä kuin ilmankin <3 Mä käyn kaupassa, salilla, joskus jopa hoitamassa muita asioita ilman meikkiä. Pystyn siis olemaan meikeittä, mutta se ei tarkoita sitä, että pitäisin kasvoistani ilman meikkiä. En pidä itseäni rumana, mutta melko mitäänsanomattoman näköisenä sen sijaan pidän. Meikattuna tunnen taas oloni hyvin itsevarmaksi ja kauniiksi. Jonkun mielestä ajatusmaailmani saattaa olla vääristynyt, mutta eihän se keneltäkään muulta ole pois, jos käytän päivässä meikkiin sen 30-60 minuuttia. Muutenkin meikkaaminen on osa mun tyyliä ja tapaa ilmaista itseäni. Ihan samalla lailla kun jotkut tykkäävät pukeutua tietyllä tavalla, tykkään mäkin meikata suhteellisen paljon. Mä oon myös asiakaspalvelutyössä enkä voisi kyllä töihin mennä meikeittä. Monet työkaverit eivät meikkaa juuri koskaan ja se sopii heille hyvin. Mulle tulisi kuitenkin hyvin epävarma olo asiakkaan edessä ilman meikkiä. Varsinkin kun kerran vaatekaupassa työskentelen, liittyy työni vahvasti ulkonäköön ja tyyliin. Mun tyyliin se meikki kuuluu töissä ja juhlissa, kotona ja salilla olen sitten mielellään ilman :)
VastaaPoistaVoi kiitos, samat sanat sulle<3 :) Mulla on sama, en osaa pitää itseäni rumana (kun en muutenkaan ajattele niin oikeastaan kenestäkään ihmisestä), mutta en myöskään liiemmin ulkonäöstäni pidä meikittömänä. Se ei tosiaan ole keneltäkään muulta pois, jos haluat meikata ja mun mielestä tärkeintä on, että itsestä tuntuu hyvältä :) Ja jokainen meistä tietää itse sen, miten sen hyvän ja itsevarman olon itselleen parhaiten saa! Mullakin on paljon työkavereita, jotka eivät meikkaa, mutta mäkään en voisi tosiaan kuvitellakaan meneväni töihin ilman meikkiä. Kiitos kun kerroit ajatuksiasi tän asian suhteen! ♥
Poista