Queen for a Day

Tänään mun olisi tarkoitus kertoa mielipiteeni yllä olevassa kuvassa näkyvistä tuotteista: TIGI Bed Head Superstar Queen for a Day kampaussuihkeesta, TIGI Bed Head Glaze Haze seerumista sekä TIGI Catwalk Root Boost Spraystä. Esittelin nämä ensimmäisen kerran tammikuun puolessavälissä, ja muistaakseni osa on esiintynyt täällä kerran tai pari sen jälkeenkin. Sen tarkempaa arviota en ole kuitenkaan näistä vielä kertonut, joten nyt olisi sen aika!

Ensimmäisenä tämä Glaze Haze Semi-Sweet Smoothing Hair Serum, eli hiuksia pehmentävä seerumi, josta on tullut yksi mun suosikkihiustuotteistani. Käytän tätä nykyään oikeastaan joka kerta hiustenpesun jälkeen, sillä tällä saa latvoista aivan valtavan sileän ja pehmeän tuntuiset. Mulla on taas vaihteeksi latvat siinä kunnossa, että niistä pitäisi muutama sentti napsaista pois, mutta tämän seerumin ansiosta kuivat latvatkin tuntuvat paljon parempikuntoisilta. Tuote lupaa kiillottaa ja pehmentää hiuksia sekä lyhentää hiusten kuivumisaikaa. Ensisijaisesti tämä on ilmeisesti tarkoitettu käytettäväksi ennen föönaamista kosteisiin hiuksiin, mutta mä käytän tätä myös niillä kerroilla, kun annan hiusteni kuivua itsestään. Kuiviinkin hiuksiin olen tätä muutaman kerran käyttänyt, jotta olen saanut hiusten latvat kuriin.

Tuosta hiusten kuivumisajan lyhentämisestä mä en osaa sanoa juuta enkä jaata. En pahemmin ole koskaan kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka kauan mulla kestää kuivata hiukset hiustenkuivaimella, joten en valitettavasti osaa sanoa pitääkö tuo paikkansa vai ei. Allekirjoitan täysin sen, että tuote pehmentää hiuksia ja antaa niille lisää kiiltoa. Pidän erityisesti siitä, ettei tuo seerumi jätä hiuksia öljyisen tuntuisiksi tai näköisiksi, toisin kuin jotkut hiusseerumit tai -öljyt. Tosin eiköhän tälläkin sen efektin saa aikaan, jos tuotetta käyttää liikaa kerralla, mutta ohjeistuksen 1-2 painallusta on mielestäni oikein sopiva. Suosittelen tätä kaikille, jotka haluavat hiuksiin lisää kiiltoa ja pehmeyttä, sillä siihen tarkoitukseen tämä tuote on aivan täydellinen! Melko hintaviahan nämä TIGIn tuotteet ovat, mutta itse maksoin tästä alle 9 euroa, eli kyllä näitä voi saada edullisemminkin. Nopealla googlaamisella selvisi, että tästä saa helposti pulittaa Suomessa yli 20 euroa. Tuote on kuitenkin myös erittäin riittoisaa, eli sen puoleen hintakaan ei enää tunnu niin pahalta. Aion ehdottamasti ostaa tätä lisää, kunhan joskus saan tämän ensimmäisenkin loppumaan!

Seuraavaksi Superstar Queen for a Day Thickening Spray, eli tuuheuttava kampaussuihke. Tämä on yksi suosikkituotteistani niinä kertoina, kun aion kuivata hiukseni hiustenkuivaimella. Tuote lupaa nimensä mukaisesti tuoda hiuksiin lisää tuuheutta ja volyymia, missä se mielestäni onnistuukin oikein hyvin. Mulla on normaalisti todella latteat hiukset, jotka oikein nuolevat päänahkaa, mutta kun ennen föönaamista on suihkinut tätä hiusten latvoihin, eron normaaliin huomaa selkeästi. Mä käyn lähes poikkeuksetta suihkussa nimenomaan iltaisin, joten mulle on myös tärkeää, että näiden tuuheuttavien tuotteiden teho näkyisi vielä seuraavana aamunakin. Totta kai hiusket latistuvat yön aikana, vaikka niihin olisi tunkenut mitä tahansa ainetta, mutta kyllä mun hiukset ainakin ovat selvästi tuuheamman oloiset myös vielä seuraavana aamuna tämän käytön jälkeen. Parhaiten tämän vaikutuksen tietysti huomaa heti hiusten kuivaamisen jälkeen.

Tästä maksoin noin 10 euroa, kaupoissa hinta näyttäisi pyörivän siinä 23-24 euron kieppeillä. Itse en maksaisi tästä tuotteesta noin paljon, mutta se johtuu ehkä ennemminkin siitä, ettei mulla ole niin suurta jatkuvaa käyttötarvetta tolle kuin siitä, ettei tuote olisi tehokas ja hyvä. Jos jostain joskus vielä bongaan tämän tarjoushintaan niin saattaapi olla, että lähtee matkaan, mutta tuohon normaaliin hintaan en tätä tosiaan ostaisi enää.

Viimeisenä vielä tämä Your Highness Root Boost Spray eli tyvikohottaja ilmeisesti näin vapaasti suomennettuna. Mä oletin tämän tuotteen olevan sellainen, että tätä voi huoletta suihkia ihan kuiviinkin hiuksiin ja saada sitä kautta vähän kohotettua tyveä, mutta ei se ihan niin mennytkään. Tuote olikin koostumukseltaan aika lähellä muotovaahtoa ja olenkin sitten käyttänyt tätä pyyhekuiviin hiuksiin ennen föönaamista. Teholtaan tämä on aika pitkälti samaa luokkaa kuin ylläoleva kampaussuihkekin. Mä itse en tykkää tästä ihan yhtä paljon kuin tuosta toisesta, ehkä juurikin sen koostumuksen vuoksi. Jotenkin tuntuu, että tuota kampaussuihketta on helpompi suihkia ja saada oikeisiin paikkoihin, kun se on koostumukseltaan sitten taas lähempänä hiuslakkaa. Hyvä tuote tämäkin, ei siinä mitään, mutta tosiaan kun mulla ei niin suurta tarvetta ole tämänkaltaisille tuotteille, niin ei mulle mikään ihan ykköstuote.

Tästä maksoin niin ikään noin 10 euroa, mutta valitettavasti en löytänyt tähän hätään tietoa siitä, kuinka paljon Suomessa kaupoissa pyydetään tästä. Voisin veikata, että hinta pyörii suurinpiirtein samoissa luokissa tuon ylläolevan kampaussuihkeen kanssa eli reilu 20 euroa. Alle 10 euron hinnan bongasin jostain nettikaupasta, eli ostopaikka vaikuttaa kyllä ihan mielettömästi näiden tuotteiden hintaan! Uudestaan mä en tätä tuskin tule ostamaan, vaikka tämäkin tosiaan toimi ihan mukavasti. Mulla ei vaan ole riittävästi käyttöä tämäntyylisille tuotteille, varsinkin kun niitä on muutenkin kertynyt jo ihan riittävästi.

Onko teillä kokemusta näistä tuotteista? :)

Minulla on oikeus..

Nyt olisi taas vuorossa vähän syvällisempää postausta kaiken tämän kosmetiikkahömpötyksen keskelle. "Jouduin" aiemmin tällä viikolla pariinkiin otteeseen taas pohtimaan mm. itsetuntoon liittyviä asioita ja sain sitten eräältä ihmiseltä tuollaisen omien oikeuksien listan, joka on napattu jostain kirjasta. Mulla on nimittäin aina ollut vähän vaikeuksia hahmottaa sitä, mitä mun on oikeasti oikeus tehdä ja tuntea ja missä menee sitten jo se itsekkyyden raja. Tai siis totta kai mä periaatteessa tiedän, että jokaisella on oikeus sanoa ei, muuttaa mieltään ja olla oma itsensä. Jotenkin mun on vain ollut vaikea käsittää sitä, että ne samat oikeudet koskevat yhtä lailla myös mua. Ongelma ei ole siis ollut se, että olisin liian itsekäs tai itsekeskeinen, vaan ihan päinvastoin. Mä en ole sallinut itselleni sellaisia asioita ja ajatuksia, joiden pitäisi olla ihan hyväksyttäviä. Ajattelin nyt nostaa esille tästä 25 kohtaisesta omien oikeuksien listasta muutaman:

• Minulla on oikeus ilmaista kaikkia - sekä myönteisiä että kielteisiä - tunteitani. Oon yksi niistä ihmisistä, jotka pitää aika herkästi omat tunteensa piilossa muilta. Mun on usein todella vaikea näyttää muille, jos oon vaikkapa surullinen ja musta tuntuu jotenkin hassulta hehkuttaa myöskään niitä hetkiä, kun oon todella iloinen tai onnellinen. Ainut minkä kyllä osaan näyttää oikeinkin hyvin, on ne hetket, kun joku asia ärsyttää tai ihmetyttää mua. Yleensä nekin asiat on vain sellaisia aika pinnallisia, mutta ne kaikkein syvällisemmät ajatukset ja tunteet mun on todella vaikea ilmaista muille ihmisille. Ehkä pelkään yksinkertaisesti sitä, että mun sanat ja tunteet tuomitaan, niitä vähätellään tai ihmisiä ei yksinkertaisesti kiinnosta. Muutamat negatiiviset kokemukset tällaisista pienistä avautumisista ovat saaneet mut yhä enemmän varpailleen sen suhteen, mistä, kenelle ja missä tilanteessa uskallan suuni avata. Aika ja paikka ei aina ole oikea, senkin olen tässä oppinut, mutta mä en välttämättä puhu niissäkään tilanteissa, joissa se oikeasti olisi sopivaa.

• Minulla on oikeus tehdä virheitä ja olla epätäydellinen. Tä mun pitäisi todellakin muistaa ja ongelma onkin lähinnä siinä, että monesti odotan itseltäni liikaa ja moitin itseäni, jos en suoriutunutkaan mahdollisimman hyvin jossain asiassa. Olen tiedostanut tämän ongelmani jo jonkin aikaa ja pikkuhiljaa olen päässyt siitä hitusen eroon, sillä nykyään pyrin olemaan iloinen siitä mitä olen saavuttanut sen sijaan, että murehtisin sitä, että olisin ehkä mahdollisesti voinut tehdä asian paremminkin, jos olisin yrittänyt vieläkin kovemmin. Totta kai elämässä on paljon sellaisia asioita, jotka täytyy pyrkiä tekemään mahdollisimman hyvin, mutta jos joskus kaikki ei menekään ihan nappiin niin maailma ei siihen kaadu. Itseään on ihan turha ruoskia jälkikäteen sellaisesta.

• Minulla on oikeus olla vastaamatta muiden käytöksestä, teoista, tunteista tai ongelmista. Nimenomaan, ja erityisesti voisin korostaa tuota ongelmakohtaa. Mä en ole vastuussa siitä, miten muut aikuiset ihmiset elämänsä elävät ja asiansa hoitavat. Jostain syystä mä olen kuitenkin ollut lähipiirissäni se, joka on viimeiset neljä vuotta lainannut rahaa muille. Tämä on ihan systemaattista ja toistuu hyvinkin usein. Tässä vaiheessa touhulle on enää hyvin vaikeaa laittaa pistettä, varsinkin kun mulle ollaan tälläkin hetkellä velkaa tuhansia euroja, ja pelkään etten enää näkisi rahojani, mikäli tässä vaiheessa kieltäytyisin enää lainaamasta niitä pienempiä summia. Jokaisen aikuisen työssäkäyvän, normaalituloisen ihmisen pitäisi mielestäni pystyä huolehtimaan raha-asioistaan siten, ettei tarvitse jatkuvasti lainailla sitä muilta (jotkin mahdolliset erikoistapaukset ovat asia erikseen). Tämä mielipide tulee ihmiseltä, joka eli kolmen vuoden ajan siten, että vuokran maksun jälkeen kuukaudessa jäi käteen n. 200 euroa muille laskuille, ruoalle ja kuluille. Eihän se kivaa ollut, mutta mä pärjäsin. Mä itse asiassa eilen puhuin tästä yhden asianosaisen henkilön kanssa, ja hän oli itsekin onneksi sitä mieltä, ettei tämä jatkuva rahan lainaaminen voi jatkua. Saa nähdä miten käy.

• Minulla on oikeus pelätä ja sanoa, että minua pelottaa. Tä kuuluu aikalailla samaan kastiin siihen omien tunteiden ilmaisemiseen, mutta mä olen oikeastaan aina elänyt siten, että oon pitänyt pelkoni ominani ja ne ovat saattaneet kasvaa mittasuhteiltaan ihan valtavan suuriksi pääni sisällä. Jokainen voi varmasti kuvitella kuinka paljon mua pelotti, kun sain tietää äitini sairastavan syöpää, eikä se pelko todellakaan vähentynyt siinä vaiheessa, kun selvisi, ettei äiti siitä tule parantumaan.. Pelossa eläminen on todella raskasta ja kuluttavaa, varsinkin jos sitä ei voi, halua tai uskalla jakaa muiden kanssa. Pitäisi koittaa muistaa, että se on oikeasti ihan okei ilmaista pelkonsa jotain asiaa kohtaan ja sallia ne pelon tunteet itselleen.

• Minulla on oikeus olla selittelemättä ja puolustelematta tekojani. Se on suorastaan raivostuttavaa, kun jotkut ihmiset vaativat selitystä sille, miksi olen tehnyt tai jättänyt tekemättä joitain asioita. Uteliaisuus on asia erikseen ja olen itsekin melkoisen utelias ihminen, mutta mielestäni raja ylittyy siinä, jos toiselta pitää tivata ja inttää jotain asiaa, vaikka selkeästi hän on ilmaissut haluttomuutensa puhua tai selittää siitä sen enempää. Kaikille teoille ei aina löydy selittävää syytä tai joskus sitä ei vain halua kertoa. Erityisesti mua ottaa päähän tilanteet, joissa joku ihminen puuttuu sellaisiin asioihin, jotka ei sille kuulu ja jotka oikeasti ovat mun henkilökohtaisia asioitani. Raha-asiat ovat yksi tällainen asia. On inhottavaa tuntea tarvetta selitellä muille ihmisille omaa rahankäyttöään ja jotenkin koittaa puolustella vaikkapa sitä, jos nyt onkin päättänyt ostaa jotain vähän kalliimpaa.

• Minulla on oikeus olla onnellinen. Mun mielestä ehkä kaikista pahin asia, mitä olen koko elämäni aikana tuntenut, on syyllisyys siitä, jos olen ollut onnellinen. Kenenkään ei ikinä pitäisi tuntea syyllisyyttä siitä, että itsellä on hyvä olla. Ei ikinä. Harva meistä on niin onnekas, ettei koskaan joudu kohtaamaan elämässään surua ja murhetta, joten miksi ihmeessä ei saisi nauttia ja iloita täysillä niistä hetkistä, kun on oikeasti aihetta onneen ja iloon? Surra ehtii myöhemminkin, aivan varmasti.

Mä olen käytännössä katsoen aina ollut ihminen, kenen on vaikea sanoa ei toisille. Asetan todella herkästi muiden hyvinvoinnin ja tarpeet omieni edelle, jopa siinä mittakaavassa, että oma hyvinvointini saattaa siitä vaaraantua. En tiedä johtuuko se siitä, että mun on ollut vaikea hyväksyä itseäni tällaisena kuin olen, ja sen vuoksi olen todella herkästi ajatellut, etten kelpaa tällaisena myöskään muille, mutta olen varsinkin nuorempana hakenut muilta hyväksyntää mitä ihmeellisimmillä tavoilla. Joustan tarpeen vaatiessa vähän liikaakin, annan periksi vaikka mun ei pitäisi ja pyydän anteeksi, vaikkei olisi välttämättä syytäkään. Onhan näissä luonteenpiirteissä paljon hyvääkin, mutta liika on aina liikaa. Jossain kohtaa pitäisi myös pystyä sanomaan ei. Sitä tässä nyt opetellaan ja hiljalleen ehkä edistytäänkin :)

Pikkuhiljaa sitä on alkanut tajuta, ettei mun tarvitse täyttää kenenkään muun odotuksia siitä, millainen ihminen olen. Läheiseni hyväksyvät mut aivan varmasti juuri sellaisena kuin olen. Mä olen kuitenkin ainakin omasta mielestäni ihan perusmukava ihminen, enkä halua muille mitään pahaa. Itsekäs tai itsekeskeinen mä en missään nimessä halua olla, mutta sellainen terve itsekkyys on ihan sallittua. Se ei myöskään johda mihinkään, että peiliin katsoessa näen vain kaikki ne kohdat itsessäni, joista en pidä. Siitä olen aika hyvin päässytkin eroon ja nykyään pyrin löytämään itsestäni sekä ulkonäöllisesti että muutenkin myös sellaisia piirteitä, joista pidän.

En oikeastaan edes tiedä minkä takia halusin tästä aiheesta kirjoittaa, mutta teki ihan hyvää saada vähän jäsennellä omia ajatuksia :) Herättikö tämä postaus teissä joitain ajatuksia?

Muutamia uutuuksia

Kosmetiikan suhteen viime viikot ovat olleet melko hiljaisia, sillä en ole oikeastaan juurikaan tarvinnut mitään uutta. Totta kai sitä on vähän joka kauppareissulla tehnyt mieli tyhjentää puolet kosmetiikkahyllyjen sisällöistä ostoskärryihin ja kiikuttaa kotiin, mutta oon pyrkinyt vähentämään sellaista "turhaa" shoppailua ja ihan kiitettävän hyvin siinä olen onnistunutkin. Hullut Päivät oon tähän asti kiertänyt kaukaa, mutta ajattelin käydä lauantaiaamuna kääntymässä siellä, mikäli vain herään riittävän aikaisin ja pystyn välttämään sen ihmispaljouden. Viime syksynä sinne paloi rahaa vähän turhankin paljon ja siitä syystä en oo nyt edes vilkaissut kuvastoa enkä siis edes tiedä mitä kaikkea siellä on myynnissä. Jotain pientä uutta kivaa sitä on kuitenkin tullut ostettua:

Tämän IsaDoran Eye Shadow Quartetin sävyssä 93 Pink nappasin mukaan tänään, kun ne olivat alennuksessa eikä tälle jäänyt hintaa kuin 8,90 euroa. Noihan maksaa normaalisti lähes kaksi kertaa enemmän, joten en yksinkertaisesti voinut jättää tuota ostamatta! Oon muutenkin todennut nuo IsaDoran luomivärit todella hyviksi ja noi sävytkin ovat mielestäni oikein kivoja. Viikonlopun aikana pitäisi koittaa loihtia jonkinlainen silmämeikki noilla väreillä, saa nähdä mitä syntyy!

Tämän ostin muistaakseni viikko sitten ja ihan oikeasti tarpeeseen, kun vanha eyeliner oli loppumassa. Oon rajannut melkein vuoden ajan silmäni tällä Rimmelin Exaggerate eyelinerilla ja tykkään tosta todella paljon. Mullahan on siis lähestulkoon poikkeuksetta rajaukset yläluomella, kun mulla meikkiä on naamassa, joten mulle on tosi tärkeetä, että eyeliner on hyvä ja sen kanssa on helppo tehdä rajaukset. Aikaisemmin käytin Maybellinen silmänrajausgeeliä ja siinäkin oli toki omat etunsa, mutta koen nestemäisen eyelinerin käytön helpommaksi ja nopeammaksi. Tämä eyeliner ei ole vedenkestävä, mikä ei mulle ainakaan ole ollut mikään ongelma. Ehkä parempikin niin, sillä nyt rajauksia on helppo korjata, jos niihin ei ole tyytyväinen tai ne ovat täysin eri paria. Tosin haittapuolena on sitten tietysti se, että rajaukset suttaantuvat herkemmin. Tuote on melko edullinen, reilusti alle 10 euroa ja on mun mielestäni myös melko riittoisa.

Sitten vielä toinen tämän päivän heräteostos - Niven Lip Butter Cocoa. Ei siitä ole kovinkaan kauan, kun luin että näitä myydään myös tässä tuoksussa, ja siitä lähtien tämä on pyörinyt mielessäni. Tänään bongasin kassajonossa näitä Lip Buttereita ja vieläpä alennettuun hintaan, eikä tarvinnut miettiä kahta sekuntia kauempaa että ostanko vai en. Valitettavasti en voi kuitenkaan sanoa tämän olevan uusi suosikkini, vaikka koostumukseltaanhan nämä huulivoiteet ovat kaikki todella ihania ja hyvin hoitavia. Tämä nimittäin tuoksuu mun nenääni aivan liikaa kahvilta, enkä mä valitettavasti pidä kahvin hajusta enkä varsinkaan mausta. No, ehkä tohonkin tottuu ja vaikka luinkin, että tämä tuoksuu jonkin verran kahvilta, olin mä silti hieman yllättynyt. Hintaa tällä oli kolme euroa.

Ja sitten vielä se syy, miksi mä en todellakaan olisi tarvinnut yhtä ainutta huulirasvaa lisää.. Ennen LivBoxin tilaamista mulla ei ollut pitkään aikaan ollut mitään kunnon huulirasvoja, silla mä käytin (ja käytän edelleen joka ilta) huulissani ihan vain pienen kerroksen Bepanthenia, koska se on loppupeleissä ainut voide, jolla mun huulet pysyvät edes jotenkuten ehjinä. Ennen sitä tuli siis käytettyä ihan ympäri vuorokauden, mutta nyt kun niitä on noista bokseista tullut vähän väliä, oon alkanut käyttää myös niitä ja sitä myötä on tullut ostettua ja myös saatua lisääkin näitä. Mulle riittäisi vallan hyvin ihan yksi tai kaksi noista, mutta minkäs teet. Puolustuksekseni voin sanoa, että mä olen itse ostanut noista tasan kaksi :D Ei toi siis mikään päätähuimaava määrä ole, mutta omaan käyttöön nähden noita on suoraan sanottuna liikaa.

Ootteko testannut näitä tuotteita? Olisi ihan mahtavaa kuulla teidän mielipiteitä näistä! :)