Uusi suunta elämälle

Otsikko on ehkä hieman raju, sillä en mä mitään kovin radikaalia ole tekemässä tai muuttamassa, mutta halusin kirjoitella tänne bloginkin puolelle mitä mun mielessä on viime päivinä liikkunut. Lähinnä oon miettinyt tekeväni elämässäni sellaisia pieniä asioita ja muutoksia, joista sitten ehkä kehkeytyy vähän suurempi kokonaisuus. Lopputuloksen toivoisin yksinkertaisesti olevan se, että voin itse paremmin. Mua on ihan hirveesti vaivannut se, mihin suuntaan erityisesti mun elämäntavat lähti tossa kesällä. Koko kesä oli mulle aika vaikeeta aikaa, tai oikeestaan se oli aikamoista vuoristorataa. Välillä olin onneni kukkuloilla ja välillä taas ihan pohjalla. Sen kaiken teki mutkikkaat ihmissuhdeasiat sekä läheisen ihmisen menetys. Nyt viikko sitten ne ihmissuhdekuviot saivat lopullisen päätöksen ja hetkellisesti tuntui taas siltä, että mun koko elämältä vietiin pohja. Muutaman päivän päästä mä jo onneksi tajusin, että ei hitto, maailma ei tähän kaadu ja mä oon pahemmistakin asioista selvinnyt. Nokka vaan kohti uusia haasteita ja ainakin mulla on nyt aikaa keskittyä täysillä itseeni, kouluun, töihin ja blogiin.

Kaiken tapahtuneen jälkeen ei oo sinänsä ollut mikään ihme, että kesällä se omasta hyvinvoinnista huolehtiminen jäi taka-alalle, vaikka niin ei tietenkään olisi saanut käydä. Kaikki ne terveellisemmät elämäntavat, jotka mä olin itselleni omaksunut kevään aikana, unohtuivat täysin. Söin mitä sattui ja milloin mua huvitti, alkoholinkäyttö lisääntyi rajusti ja liikunna määrä väheni todella radikaalisti. Juhannuksen jälkeen oli varmaan neljän viikon jakso, kun mä en liikkunut lainkaan, hyötyliikuntaa lukuun ottamatta. Siis ihan järkyttävää. Tota ei oikeesti voi edes perustella mitenkään, vaikka silloin koitinkin ajatella, että "mulla on nyt vaan tällanen vähän vaikeempi ja kiireisempi vaihe elämässä, liikun sitten kun saan asiat taas kuntoon". Tekosyyhän toi oli, ei mitään muuta.. Sitten tuli elokuu ja mä olin suurimman osan koko kuukaudesta kipeä. Taas yksi syy, tällä kertaa ihan oikea sellainen, miksen mä voinut pahemmin liikkua.

Koulun alettua mä päätin, että ei hitto, nyt on pakko tehdä jotain muutoksia. Otin sen liikunnan taas osaksi arkeani, päätin kiinnittää tarkempaa huomiota siihen mitä syön ja alkaa syödä taas säännöllisesti ja huomattavasti terveellisemmin. Näin sain karsittua sitä ylimääräistä ja täysin turhaa napostelua pois. Viime yönä päätin myös sen, että mun alkoholinkäyttöni vähenee nyt huomattavasti. Mä en bussissa istuessani ja pysäkiltä kotiin kävellessäni pystynyt enää perustelemaan itselleni, miksi oikein juon. Mulla oli hauska ilta, sain nauraa ja tanssia, törmäsin tuttuihin ja vaihdoin kuulumisia heidän kanssaan. Mutta mikä tosta ei olisi voinut toteutua, jos olisin ollut selvinpäin? Niinpä, ihan yhtä lailla sitä hauskaa voi pitää ilman alkoholia. Onhan se toki vähän erilaista, mutta omasta asenteesta se vain on kiinni. 

Alkoholinkäyttö ei varsinaisesti tue niitä tervellisiä elämäntapoja, varsinkaan kun mäkin olen tainnut juoda enemmän tai vähemmän joka viikonloppu jo pitemmän aikaa. Suurin syy tälle mun päätökselle on kuitenkin se, että mulle tulee ihan kamala olo laskuhumalan aikana. Ei fyysisesti, mutta henkisesti. Mua itkettää, mua surettaa ja kaikki ne asiat, jotka mun elämässä tällä hetkellä on huonosti, saavat ihan järkyttävän suuret mittasuhteet aina, kun mä olen juonut. En mä halua sellaista. Ja naurettavinta tässä on se, että mä tiedän jo etukäteen, että noin tuele tapahtumaan. Miksi siis kiusata itseään, kun ei kerran ole pakko? En mä alkoholinkäyttöä kokonaan aio lopettaa. mutta taukoa aion siinä pitää ja muutenkin vähentää juomista huomattavasti. Tällä hetkellä ainakaan se ei sovi mun elämääni ja mä voin paljon paremmin, jos pysyttelen kaukana alkoholista. Tiedän, että osa mun kavereista tulee tätä ihmettelemään ja kummastelemaan, mutta siinäpähän sitten ihmettelevät. Mä kuitenkin itse tiedän parhaiten mikä mulle on hyväksi ja mikä ei.

Mä ehdin kesän aikana laiskistua myös kaikkien koulujuttujen kanssa. Olisin voinut tehdä niiden kuukausien aikana esimerkiksi opinnäytetyön hyväksi vaikka ja mitä, mutta mä en tuhlannut kyseiseen asiaan ajatustakaan koko kesänä. Nyt mä olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja tehnyt itselleni aikataulun minkä mukaan etenen sekä opinnäytetyön että syventävien teoriaopintojen kanssa, joita mun täytyy vielä suorittaa muutaman opintopisteen verran. Mä ajattelin tossa alkukuusta, että ei tästä tule mitään, enkä koskaan saa kaikkea tätä hoidettua, kun mun pitäisi ehtiä käydä töissäkin aina välillä, mutta se aikataulun tekeminen oikeasti auttoi ja helpotti suunnattomasti. Stressin määrä myös väheni huomattavasti, kun tajusin, että mulla on oikeasti mahdollista saada kaikki jutut ajallaan hoidettua. Se vaatii paljon työtä, mutta tällä hetkellä valmistuminen on se, mihin mä tähtään ja minkä eteen olen valmis tekemään niin paljon kuin vain tarvitaan.

Nyt mun on aika keskittyä elämässäni siis kahteen hyvin oleelliseen ja tärkeään asiaan - omaan hyvinvointiini sekä kouluun. Se oma hyvinvointi on mun mielestä lähtökohta kaikelle muulle elämässä. Jos se ei ole kunnossa, miten mikään muukaan voisi olla? Mä en aio itkeä yhdenkään ihmisen perään enkä aio murehtia asioita, joille en yksinkertaisesti voi yhtikäs mitään. Sen sijaan aion nauttia elämästä ja tehdä sellaisia asioita, joista pidän ja joilla on oikeasti joku merkitys mulle. Onnea ei voi rakentaa kenenkään toisen ihmisen varaan, se pitää lähtökohtaisesti jokaisen luoda itse itselleen. Mä aion saada elämäni taas siihen pisteeseen, että voin todella sanoa olevani onnellinen ja voivani hyvin :)

Ihanaa ja aurinkoista sunnuntaita teille kaikille :) ♥