Meikkaustyylini muuttuminen

Ajattelin kirjoitella teille tänään postausta siitä, kuinka meikkaustyylini ja -tapani ovat ajan myötä muuttuneet. Mähän aloitin harjoittelemaan meikkaamista varmaan joskus ala-asteen viidennellä luokalla, jolloin kuvioihin astuivat ensimmäisenä huulikiillot ja luomivärit. Muistan miten sanoin kerran kaupassa vanhemmilleni, että mä haluan ostaa itselleni meikkejä ja alkaa meikkaamaan. No äiti siihen totesi, että jos meikkejä haluaa käyttää niin sitten pitää olla myös meikinpoistoaine ja ensimmäisenä mun pitikin sitten käyttää mun viikkorahani sellaisen ostamiseen. Voitte vain kuvitella kuinka paljon mua suretti, kun en saanutkaan itselleni niitä ensimmäisiä omilla rahoillani ostettuja meikkejä vaan jouduin tyytymään johonkin puhdistusaineeseen :D

Oikeastaan mulla oli kyllä tätä ennenkin ollut meikkejä, sillä olin saanut mm. sen ikäisen Lindan mielestä maailman cooleimman sydämen muotoisen meikkipaletin, joka sisälsi meikkejä kolmessa(!!!) eri tasossa. Päällimmäisenä olivat luomivärit, joista kaksi sinisen sävyistä oli totta kai siihen aikaan ehkä siisteimmät ikinä. Seuraavassa kerroksessa oli puuteri ja neljä poskipunaa ja alla voidemaisia huulipunia joku 5-6 eri sävyä ja parit meikkisiveltimet. Mä rakastin sitä palettia ja se taisi löytyä multa vielä yläasteikäisenäkin ja olin ton siis saanut yhdeltä perhetutulta. Merkkiä en tiedä, mutta ei ne laadultaan mitään ihan sysihuonoja olleet ainakaan näin jälkikäteen ajateltuna :D

Siinä sitten opeteltiin pikkuhiljaa meikkaamaan ja luomivärien ja huulikiiltojen lisäksi tuli käyttöön meikkivoiteet ja ripsarit. Anytime, Lumene ja Maybelline oli ihan supersuosittuja mun meikkipussissani. Anytimeltä löytyi vaikka ja mitä huulimeikkejä, Maybellinelta mm. Dream Matte Moussea ja Lumenelta taisi olla ripsareita ja puutereita. Mun perusmeikkiin ala-asteen loppupuolella ja yläasteella kuului meikkivoide, puuteri, ripsiväri ja huulikiilto. Jossain vaiheessa mukaan arkimeikkiin astuivat myös kulmakynä ja ne luomivärit, joilla olin aiemmin vain leikkinyt kotona, sekä myös poskipuna. Missään nimessä mitkään sävyt esimerkiksi meikkivoiteessa eivät kyllä natsanneet mun ihonvärini kanssa ja muutenkin käytin todella paljon iholleni epäsopivia tuotteita, jotka saivat mun meikkini näyttämään melko kamalalta.

Hankin ensimmäisen nestemäisen eyelinerini Viikkarin laivalta, kun mulla oli ikää varmaan about 14 vuotta. Se oli L'Oréalin ja mun mielestäni niitä on myynnissä yhä edelleen. Kukaan ei tietenkään ollut mulle raukkaparalle kertonut, miten sellaista kuuluu käyttää ja mähän menin sitten hölmönä lisäämään sitä vesirajaan siellä laivan hytissä kaverini kanssa. Kyllä. Nestemäistä eyelineria vesirajaan. No jokainen voi varmasti kuvitella millainen lopputulos oli :D Totta kai se väri levisi siitä saman tien silmään, kun ensimmäisen kerran räpsäytin silmiäni ja kirvelikin muistaakseni ihan mukavasti. No onneksi mun serkku taisi myöhemmin kertoa mulle, ettei sitä ole tarkoitus laittaa sinne vesirajaan. Muistaakseni kokeilin muutamia kertoja tehdä niitä rajauksia ihan oikeasti sinne yläluomelle, mutta ei siitä tullut yhtään mitään. Käsi vapisi liikaa ja rajausjälki oli jotain aivan kamalaa ja onneksi sen myös itse tajusin.

Meikkien määrä kasvoi yläasteen loppupuolella ja lukioon mentäessä mä aloin sitten aina silloin tällöin tehdä niitä rajauksiakin sinne yläluomelle - silloin en tosin ikinä aloittanut sitä ihan silmän sisänurkasta, kuten nykyään. Mulla oli yhdeksännellä luokalla ja lukion ensimmäiselläkin toisinaan todella tumma silmämeikki ja musta kajal oli aika kovassa käytössä. Samoihin aikoin aloin myös nyppiä mun kulmani erittäin kauniiksi viivoiksi, joissa toki oli sitten vähän paksumpi kohta tuolla sisäosassa. Nehän siis näytti aivan kamalilta (lue siittiöiltä) eivätkä olleet samanlaisia nähneetkään, mutta silloin ne oli tosi kivat mun mielestä! Voitte ehkä kuvitella kuinka huojentunut mä olen siitä, että tänäpäivänä mun kulmakarvat on kasvaneet takaisin ja ovat "normaalit", sillä kaikillahan ne kulmat ei enää kasva takaisin, kun niitä liian kauan nyppii pois. Tällä hetkellä mä nypin pois tasan ylimääräiset hajakarvat, mutta muuten pinsetit pysyttelee hyvin kaukana mun kulmakarvoista. Oon oppinut viimeisen vuoden aikana jopa tykkäämään mun kulmista sellaisina kuin ne on.

Lukion edetessä meikki taas vaaleni, rajaukset jäivät pois eikä mun meikissä ollut oikeastaan mitään ihmeellistä. Kuviin astuin peiteaineet ja valokynät, mutta kaiken kaikkiaan mun meikki oli aika simppeli ja väritön. Siinä vaiheessa kun ikä riitti baareissa käymiseen, aloin totta kai tehdä sitten toisinaan vähän tummempia silmämeikkejä ja siihen tarkoitukseen mulla oli joku Maybellinen paletti, joka sisälsi pari vaaleaa ja pari tummanruskeaa sävyä. Ne silmämeikit oli itse asiassa ihan ok, vaikkakin olisin voinut häivyttää ne about sata kertaa paremmin, mutta ei ne ihan kamalia olleet. Samoihin aikoihin otin myös ne kissamaiset rajaukset takaisin käyttöön ja siitä lähtien ne on olleet osa myös mun arkimeikkiäni. Myös huulipunia aloin käyttää, lähinnä baari-iltoina eikä multa niitä siihen aikaan kovin monta edes löytynyt.

Innostuin meikkaamisesta kunnolla vasta pari vuotta sitten, vaikka olin jo todella pitkään tykännyt meikkaamisesta ja kyllä sitä halua kehittyä ja oppia olisi riittänyt jo aiemminkin. Pari vuotta sitten mulla oli vaan taloudellisesti se tilanne, että pystyin ostamaan enemmän ja vähän parempilaatuisia meikkejä sekä meikkaustarvikkeita ja silloin hankin mm. ensimmäisen Naked palettini, joka oli Naked 3. Mähän tein todella monen vuoden ajan mm. kaikki silmämeikkini vaahtomuoviapplikaattoreilla ja myöhemmin yhdellä minikokoisella luomivärisiveltimellä, eli kehitystä on tapahtunut vähän väistämättäkin, kun oon saanut kunnolliset välineet. Aloin harjoitella erilaisten silmämeikkien tekoa saatuani ison kasan erilaisia luomivärisiveltimiä ja pitkän aikaa keskityinkin vain niiden hiomiseen. Aloitin bloggaamisen vähän yli puolitoista vuotta sitten ja sen jälkeen sitä kehitystä onkin sitten tapahtunut ja paljon. Mä oon oppinut tänä aikana niin paljon uutta eri meikkaustavoista, -välineistä ja -tuotteista ja sitä opittavaa riittää yhä edelleen. Mä omistan ja myös käytän tällä hetkellä enemmän meikkejä kuin koskaan ennen, mutta voisin silti väittää, että kaiken kaikkiaan mun meikit näyttää kasvoilla nykyään paljon paremmilta kuin joskus aiemmin. Nyt osaan valita (tai pyytää apua valitsemisessa) oikeanväriset tuotteet meikkipohjaa varten, korostaa silmiäni meikkien kanssa, leikitellä eri tyyleillä enkä pelkää käyttää välillä voimakkaita ja räikeitäkin värejä.

Tietenkään mäkään en aina jaksa panostaa ihan täysillä ja kyllä mullakin on viikossa useita päiviä, kun menen aika minimimeikillä (mikä mun kohdalla kyllä sisältää silti rajaukset silmissä ja usein myös väriä huulissa), mutta nykyään kun ne taidotkin on kehittyneet, vähän vaativampikin meikki syntyy suhteellisen äkkiä ja se on mahdollista tehdä myös arkena. Aurinkopuuteri on mulle aika uusi tuttavuus, sillä mä aloin käyttää sellaista kunnolla oikeastaan vasta vuosi sitten. Mä taisin saada aika pitkäkestoiset traumat siitä, kun yläasteella samassa koulussa olleet tytöt kulki naama oranssinruskeina, kun sitä aurinkopuuteria oli tullut sudittua vähän turhankin paljon kasvoille :D Mä oon tollaset "muotivillitykset" meikkaamisen suhteen kiertänyt silloin nuorempana aika kaukaa, mutta onhan sitä toki tullut silti mokailtua meikin suhteen aika paljon. Mikään ei olisi voinut ysiluokkalaisen Lindan mielestä olla hauskempaa kuin lisätä ripsiväriä lisää aina koulusta tullessa ja tehdä oikein kunnon paakkuripset! Mun sisko huusi mulle tosta muutamaan otteeseen ja lopulta tajusin sen lopettaa, vaikka yhä edelleen käytän sitä ripsiväriä aikas paljon :D Nykyään kuvioissa on myös irtoripset, joita kammoksuin vielä vuosi sitten, sillä en osannut sellaisia itselleni laittaa.

Huulipunien kohdalla on tapahtunut iso harppaus viimeisen puolen vuoden aikana, sillä mä käytän nykyään töissäkin juuri sitä huulipunaa, mitä itse haluan. Aiemmin välttelin kirkkaita ja tummia sävyjä, mutta enää en jaksa pelätä, että joku pahoittaisi mielensä mun meikeistä. Jos mä haluan laittaa huulilleni fuksian väristä todella pigmenttistä huulipunaa niin mähän laitan. Kukaan ei oo töissä kyllä kertakaan vielä maininnut asiasta. Tai on, mutta oon saanut pelkästään kehuja niin osaston potilailta, meidän asiakkailta kuin työkavereiltanikin. Ja ne kehut on tulleet oikeastaan aina juuri silloin, kun mulla on ollut astetta voimakkaampi tai jollain muulla tavalla räväkämpi meikki. Oon oppinut sen, että mä saan meikata juuri niin kuin musta itsestäni tuntuu parhaimmalta. Mun työ estää mua käyttämästä kynsilakkaa, kasvattamasta pitkiä kynsiä tai pitämästä hiuksia auki, mutta onneksi se ei millään tavalla estä mua meikkaamasta niin kuin haluan. Totta kai meikatakin pitää hyvän maun rajoissa, mutta on ollut todella helpottavaa huomata, ettei kukaan ole arvostellut mua negatiivisesti, vaikka mulla monesti meikkiä onkin ehkä enemmän kuin isolla osalla mun työkavereistani :)

Nykyään ostan yhä vähemmän ihan markettimeikkejä, vaikka vielä muutama vuosi sitten multa ei muuta oikeastaan löytynytkään. En missään nimessä sano, etteikö marketeista saatavat meikit olisi hyviä ja toki mä käytän tiettyjen merkkien meikkejä edelleen, mutta mun kiinnostus kosmetiikkaan ja meikkeihin on nykyään niin suuri, että oon siirtynyt yhä enemmän muihin merkkeihin, joita kaikkia ei valitettavasti edes saa Suomesta. Rahaa kuluu totta kai nykyään paljon enemmän, mutta toisaalta mulla alkaa jo olla melkoiset meikkivarastot ja jos pääsisin niistä heräteostoksista ja "mä haluan" -tyyppisistä meikkihankinnoista eroon, ei mun kovinkaan usein tarvitsisi uusia meikkejä ostaa. Meikkaamisesta on tullut viime vuosien aikana mulle intohimo ja rakas harrastus.

Kuulisin mielelläni myös teidän tarinoita siitä, millä tavalla olette nuorempana meikanneet ja/tai miten se meikkaustyyli on ajan kanssa muuttunut! Minkä merkkien meikkejä olette käyttäneet ja milloin olette meikkaamisen aloittaneet? :)