torstai 22. syyskuuta 2016

Meikkaustyylini muuttuminen


Ajattelin kirjoitella teille tänään postausta siitä, kuinka meikkaustyylini ja -tapani ovat ajan myötä muuttuneet. Mähän aloitin harjoittelemaan meikkaamista varmaan joskus ala-asteen viidennellä luokalla, jolloin kuvioihin astuivat ensimmäisenä huulikiillot ja luomivärit. Muistan miten sanoin kerran kaupassa vanhemmilleni, että mä haluan ostaa itselleni meikkejä ja alkaa meikkaamaan. No äiti siihen totesi, että jos meikkejä haluaa käyttää niin sitten pitää olla myös meikinpoistoaine ja ensimmäisenä mun pitikin sitten käyttää mun viikkorahani sellaisen ostamiseen. Voitte vain kuvitella kuinka paljon mua suretti, kun en saanutkaan itselleni niitä ensimmäisiä omilla rahoillani ostettuja meikkejä vaan jouduin tyytymään johonkin puhdistusaineeseen :D

Oikeastaan mulla oli kyllä tätä ennenkin ollut meikkejä, sillä olin saanut mm. sen ikäisen Lindan mielestä maailman cooleimman sydämen muotoisen meikkipaletin, joka sisälsi meikkejä kolmessa(!!!) eri tasossa. Päällimmäisenä olivat luomivärit, joista kaksi sinisen sävyistä oli totta kai siihen aikaan ehkä siisteimmät ikinä. Seuraavassa kerroksessa oli puuteri ja neljä poskipunaa ja alla voidemaisia huulipunia joku 5-6 eri sävyä ja parit meikkisiveltimet. Mä rakastin sitä palettia ja se taisi löytyä multa vielä yläasteikäisenäkin ja olin ton siis saanut yhdeltä perhetutulta. Merkkiä en tiedä, mutta ei ne laadultaan mitään ihan sysihuonoja olleet ainakaan näin jälkikäteen ajateltuna :D


Siinä sitten opeteltiin pikkuhiljaa meikkaamaan ja luomivärien ja huulikiiltojen lisäksi tuli käyttöön meikkivoiteet ja ripsarit. Anytime, Lumene ja Maybelline oli ihan supersuosittuja mun meikkipussissani. Anytimeltä löytyi vaikka ja mitä huulimeikkejä, Maybellinelta mm. Dream Matte Moussea ja Lumenelta taisi olla ripsareita ja puutereita. Mun perusmeikkiin ala-asteen loppupuolella ja yläasteella kuului meikkivoide, puuteri, ripsiväri ja huulikiilto. Jossain vaiheessa mukaan arkimeikkiin astuivat myös kulmakynä ja ne luomivärit, joilla olin aiemmin vain leikkinyt kotona, sekä myös poskipuna. Missään nimessä mitkään sävyt esimerkiksi meikkivoiteessa eivät kyllä natsanneet mun ihonvärini kanssa ja muutenkin käytin todella paljon iholleni epäsopivia tuotteita, jotka saivat mun meikkini näyttämään melko kamalalta.

Hankin ensimmäisen nestemäisen eyelinerini Viikkarin laivalta, kun mulla oli ikää varmaan about 14 vuotta. Se oli L'Oréalin ja mun mielestäni niitä on myynnissä yhä edelleen. Kukaan ei tietenkään ollut mulle raukkaparalle kertonut, miten sellaista kuuluu käyttää ja mähän menin sitten hölmönä lisäämään sitä vesirajaan siellä laivan hytissä kaverini kanssa. Kyllä. Nestemäistä eyelineria vesirajaan. No jokainen voi varmasti kuvitella millainen lopputulos oli :D Totta kai se väri levisi siitä saman tien silmään, kun ensimmäisen kerran räpsäytin silmiäni ja kirvelikin muistaakseni ihan mukavasti. No onneksi mun serkku taisi myöhemmin kertoa mulle, ettei sitä ole tarkoitus laittaa sinne vesirajaan. Muistaakseni kokeilin muutamia kertoja tehdä niitä rajauksia ihan oikeasti sinne yläluomelle, mutta ei siitä tullut yhtään mitään. Käsi vapisi liikaa ja rajausjälki oli jotain aivan kamalaa ja onneksi sen myös itse tajusin.


Meikkien määrä kasvoi yläasteen loppupuolella ja lukioon mentäessä mä aloin sitten aina silloin tällöin tehdä niitä rajauksiakin sinne yläluomelle - silloin en tosin ikinä aloittanut sitä ihan silmän sisänurkasta, kuten nykyään. Mulla oli yhdeksännellä luokalla ja lukion ensimmäiselläkin toisinaan todella tumma silmämeikki ja musta kajal oli aika kovassa käytössä. Samoihin aikoin aloin myös nyppiä mun kulmani erittäin kauniiksi viivoiksi, joissa toki oli sitten vähän paksumpi kohta tuolla sisäosassa. Nehän siis näytti aivan kamalilta (lue siittiöiltä) eivätkä olleet samanlaisia nähneetkään, mutta silloin ne oli tosi kivat mun mielestä! Voitte ehkä kuvitella kuinka huojentunut mä olen siitä, että tänäpäivänä mun kulmakarvat on kasvaneet takaisin ja ovat "normaalit", sillä kaikillahan ne kulmat ei enää kasva takaisin, kun niitä liian kauan nyppii pois. Tällä hetkellä mä nypin pois tasan ylimääräiset hajakarvat, mutta muuten pinsetit pysyttelee hyvin kaukana mun kulmakarvoista. Oon oppinut viimeisen vuoden aikana jopa tykkäämään mun kulmista sellaisina kuin ne on.

Lukion edetessä meikki taas vaaleni, rajaukset jäivät pois eikä mun meikissä ollut oikeastaan mitään ihmeellistä. Kuviin astuin peiteaineet ja valokynät, mutta kaiken kaikkiaan mun meikki oli aika simppeli ja väritön. Siinä vaiheessa kun ikä riitti baareissa käymiseen, aloin totta kai tehdä sitten toisinaan vähän tummempia silmämeikkejä ja siihen tarkoitukseen mulla oli joku Maybellinen paletti, joka sisälsi pari vaaleaa ja pari tummanruskeaa sävyä. Ne silmämeikit oli itse asiassa ihan ok, vaikkakin olisin voinut häivyttää ne about sata kertaa paremmin, mutta ei ne ihan kamalia olleet. Samoihin aikoihin otin myös ne kissamaiset rajaukset takaisin käyttöön ja siitä lähtien ne on olleet osa myös mun arkimeikkiäni. Myös huulipunia aloin käyttää, lähinnä baari-iltoina eikä multa niitä siihen aikaan kovin monta edes löytynyt.


Innostuin meikkaamisesta kunnolla vasta pari vuotta sitten, vaikka olin jo todella pitkään tykännyt meikkaamisesta ja kyllä sitä halua kehittyä ja oppia olisi riittänyt jo aiemminkin. Pari vuotta sitten mulla oli vaan taloudellisesti se tilanne, että pystyin ostamaan enemmän ja vähän parempilaatuisia meikkejä sekä meikkaustarvikkeita ja silloin hankin mm. ensimmäisen Naked palettini, joka oli Naked 3. Mähän tein todella monen vuoden ajan mm. kaikki silmämeikkini vaahtomuoviapplikaattoreilla ja myöhemmin yhdellä minikokoisella luomivärisiveltimellä, eli kehitystä on tapahtunut vähän väistämättäkin, kun oon saanut kunnolliset välineet. Aloin harjoitella erilaisten silmämeikkien tekoa saatuani ison kasan erilaisia luomivärisiveltimiä ja pitkän aikaa keskityinkin vain niiden hiomiseen. Aloitin bloggaamisen vähän yli puolitoista vuotta sitten ja sen jälkeen sitä kehitystä onkin sitten tapahtunut ja paljon. Mä oon oppinut tänä aikana niin paljon uutta eri meikkaustavoista, -välineistä ja -tuotteista ja sitä opittavaa riittää yhä edelleen. Mä omistan ja myös käytän tällä hetkellä enemmän meikkejä kuin koskaan ennen, mutta voisin silti väittää, että kaiken kaikkiaan mun meikit näyttää kasvoilla nykyään paljon paremmilta kuin joskus aiemmin. Nyt osaan valita (tai pyytää apua valitsemisessa) oikeanväriset tuotteet meikkipohjaa varten, korostaa silmiäni meikkien kanssa, leikitellä eri tyyleillä enkä pelkää käyttää välillä voimakkaita ja räikeitäkin värejä.

Tietenkään mäkään en aina jaksa panostaa ihan täysillä ja kyllä mullakin on viikossa useita päiviä, kun menen aika minimimeikillä (mikä mun kohdalla kyllä sisältää silti rajaukset silmissä ja usein myös väriä huulissa), mutta nykyään kun ne taidotkin on kehittyneet, vähän vaativampikin meikki syntyy suhteellisen äkkiä ja se on mahdollista tehdä myös arkena. Aurinkopuuteri on mulle aika uusi tuttavuus, sillä mä aloin käyttää sellaista kunnolla oikeastaan vasta vuosi sitten. Mä taisin saada aika pitkäkestoiset traumat siitä, kun yläasteella samassa koulussa olleet tytöt kulki naama oranssinruskeina, kun sitä aurinkopuuteria oli tullut sudittua vähän turhankin paljon kasvoille :D Mä oon tollaset "muotivillitykset" meikkaamisen suhteen kiertänyt silloin nuorempana aika kaukaa, mutta onhan sitä toki tullut silti mokailtua meikin suhteen aika paljon. Mikään ei olisi voinut ysiluokkalaisen Lindan mielestä olla hauskempaa kuin lisätä ripsiväriä lisää aina koulusta tullessa ja tehdä oikein kunnon paakkuripset! Mun sisko huusi mulle tosta muutamaan otteeseen ja lopulta tajusin sen lopettaa, vaikka yhä edelleen käytän sitä ripsiväriä aikas paljon :D Nykyään kuvioissa on myös irtoripset, joita kammoksuin vielä vuosi sitten, sillä en osannut sellaisia itselleni laittaa.


Huulipunien kohdalla on tapahtunut iso harppaus viimeisen puolen vuoden aikana, sillä mä käytän nykyään töissäkin juuri sitä huulipunaa, mitä itse haluan. Aiemmin välttelin kirkkaita ja tummia sävyjä, mutta enää en jaksa pelätä, että joku pahoittaisi mielensä mun meikeistä. Jos mä haluan laittaa huulilleni fuksian väristä todella pigmenttistä huulipunaa niin mähän laitan. Kukaan ei oo töissä kyllä kertakaan vielä maininnut asiasta. Tai on, mutta oon saanut pelkästään kehuja niin osaston potilailta, meidän asiakkailta kuin työkavereiltanikin. Ja ne kehut on tulleet oikeastaan aina juuri silloin, kun mulla on ollut astetta voimakkaampi tai jollain muulla tavalla räväkämpi meikki. Oon oppinut sen, että mä saan meikata juuri niin kuin musta itsestäni tuntuu parhaimmalta. Mun työ estää mua käyttämästä kynsilakkaa, kasvattamasta pitkiä kynsiä tai pitämästä hiuksia auki, mutta onneksi se ei millään tavalla estä mua meikkaamasta niin kuin haluan. Totta kai meikatakin pitää hyvän maun rajoissa, mutta on ollut todella helpottavaa huomata, ettei kukaan ole arvostellut mua negatiivisesti, vaikka mulla monesti meikkiä onkin ehkä enemmän kuin isolla osalla mun työkavereistani :)

Nykyään ostan yhä vähemmän ihan markettimeikkejä, vaikka vielä muutama vuosi sitten multa ei muuta oikeastaan löytynytkään. En missään nimessä sano, etteikö marketeista saatavat meikit olisi hyviä ja toki mä käytän tiettyjen merkkien meikkejä edelleen, mutta mun kiinnostus kosmetiikkaan ja meikkeihin on nykyään niin suuri, että oon siirtynyt yhä enemmän muihin merkkeihin, joita kaikkia ei valitettavasti edes saa Suomesta. Rahaa kuluu totta kai nykyään paljon enemmän, mutta toisaalta mulla alkaa jo olla melkoiset meikkivarastot ja jos pääsisin niistä heräteostoksista ja "mä haluan" -tyyppisistä meikkihankinnoista eroon, ei mun kovinkaan usein tarvitsisi uusia meikkejä ostaa. Meikkaamisesta on tullut viime vuosien aikana mulle intohimo ja rakas harrastus.

Kuulisin mielelläni myös teidän tarinoita siitä, millä tavalla olette nuorempana meikanneet ja/tai miten se meikkaustyyli on ajan kanssa muuttunut! Minkä merkkien meikkejä olette käyttäneet ja milloin olette meikkaamisen aloittaneet? :)

18 kommenttia:

  1. Höh, ei ollu kuvia :D Meillä on huomenna kastajaiset joihin pitäs pukeutua omaan teiniaikaan. Onneks ne pahimmat mokat tuli kokeiltua jo ala-asteella, että voi ees kohtuunormissa huomenna mennä. Harmi kun niistä karseimmista pandasilmistä ei oo kuvia, huomaa,että on elänyt ennen älypuhelimia. Mie en ikinä sairaalalle jaksa aamuvuoroon kunnolla meikata mut värikkäämmistä huulipunista mullekin on tullu vaan positiivista palautetta. Kun kaikki on sairaalassa mautonta, väritöntä ja hajutonta, niin kyllä monet potilaatkin kaipaa vähän väriä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo niitä kuvia olisin kyllä laittanut, jos mulla vaan olisi sellaisia ollut :D Oon nuorempana vältellyt aika onnistuneesti kameraa aina kuin sellainen mun lähelle eksyi, joten kuvasaldo musta varsinkin teini-ikäisenä on melko vähäinen. Haha, tollanen teema kuulostaa aika kivalta, mutta lopputulos voi monilla joo olla aika "kamala" :D Toi on kyllä ihan totta, että varmaan sellanen pieni väriläiskä kaiken keskellä myös piristää niitä sairaalan potilaita! :)

      Poista
  2. Olipa mielenkiintoinen ja hauska postaus Linda! :) Haha, aloin väkisinkin miettiä kaikkia omia meikkauskokeilujani silloin ala-asteen lopulla, ja voi sitä myötähäpeän määrää jos näkisin nyt itseni silloin :DD Muistan elävästi ensimmäisen meikkivoiteeni, jonka sävy oli #sunkissed ja merkkinä taisi toimia wet'n'wild :'D Niinkuin arvata saattaa, se ei todellakaan ollut LÄHELLÄKÄÄN omaa ihonsävyäni, ja sainkin joskus kommenttia siitä miten ruskea olen hhahaha :D Lisäksi muistan yläasteen alussa ne kamalat meikkivoidehuulet ja suttuiset rajaukset silmissä, en kestä! :D Onneksi miullakaan ei taida olla kovin montaa kuvaa niiltä ajoilta tallella, koska se meikkaustyyli on ollut silloin ihan järkyttävää.. Anytimen huulikiillot ovat täälläkin tuttuja, niitä tuli käytettyä ahkeraan silloin nuorempana :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva jos pidit tästä! :) Sunkissed ei kieltämättä ihan kuulosta siltä, että se olisi se paras sävy suht. vaalealle suomalaiselle iholle :'D Haha, mutta noita meikkivoidesekoiluja on varmasti tehnyt suurin osa jossain vaiheessa. Meikkivoidehuulet oli kyllä ihan supersuositut jossain vaiheessa ja mä kammoksuin nudepunia sen takia tosi pitkään :D Nykyään ne menee jo, oon vissiin päässyt eroon niistä meikkivoidehuulitraumoista :DD Joo mä en edes haluaisi nähdä itestäni mitään kuvia, jotka on otettu silloin pahimpaan aikaan. Voi vitsit sitä myötähäpeän määrää, kun vaan miettii miltä on näyttänyt silloin :D

      Poista
  3. Matte mousse oli kyllä se juttu ja paakkuripset! :D Ihana postaus, niin mielenkiintoinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matte Mousse on ollut varmaan aika monen suosiossa :D Kiitos paljon Inka! :)

      Poista
  4. Ihana ja mielenkiintoinen aihe. Mulla on ollut ylä-asteelta asti nelikerroksinen paletti jossa kaksi ensimmäistä ovat lumivärejä, kolmas kerros huulivoiteita ja viimeinen poskipunia ym. Se on Oriflamen ja ne ovat laadukkaita ja pigmenttisiä. Moni väri on lopussa ja se harmittaa, käytän siis vieläkin niitä joitain sävyjä!
    Itse menin ylä-asteella kyllä perus musta kajaali, ripsari, puuteri meiningillä ja meikkasin hillitymmin mitä nykyään. Taisin aloittaa meikkauksen kuudennella luokalla. Koskaan en onneksi niihin paakkuripsiin lipsunut ja se oli mielestäni ihan jäätävän näköistä:D Tosin meikkivoidenhuulet mulla näkyi useasti. Nykyään omistan ihan nuden huulipunan ja se on H&M:n merkkiä huhhuh.. Itse pidän siitä vaikkei se huulilleni päädykkään kun ehkä kahdesti vuodessa jos sitäkään:'D Mä en tiedä moni kammoaa nudehuulia mutta mä itse jostain syystä tykkään, mussa on varmaan joku vika :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi toihan kuulostaa ihan mahtavalta paletilta ja tosi monipuoliseltakin vielä! :) Taisitkin puhua juuri tästä paletista siinä mun Oriflame-postauksessa, kun kerroit tykänneesi merkin luomiväreistä? :)

      Onneksi oot tajunnut kiertää ne paakkuripset kaukaa - se tosiaan näyttää ihan järkyttävältä ja saa koko meikin näyttämään tosi suttuiselta :'D Mä kammosin nudepunia tosi pitkään, just niiden meikkivoidehuulien takia, mutta nykyään kyllä tykkään sellasista :) En tosin ihmettele yhtään, että vieläkin niin moni vähän vieroksuu noita nudepunia, ne meikkivoiteella tehdyt kun ei olleet sieltä kaikkein kauneimmasta päästä.. :D

      Poista
  5. Tää oli tosi mielenkiintoinen postaus! :) Mä aloin meikkaamaan ala-asteella ja ne kamalimmat meikit tuli tehtyä silloin. Mä oon esimerkiksi saanut ikuiset traumat vaaleanvioletista luomiväristä, kun sellaista tykkäsin ala-asteella käyttää :D Yläasteella mä innostuin meikkaamisesta toden teolla ja iltaisin mun harrastuksiin kuului erilaisten meikkityylien kokeilu. Mulle tuli siinä täysi-ikäiseksi tultuani tuollainen samanlainen "taantuma" meikkaamisessa kun sulla lukiossa. Meikki oli todella tylsä ja väritön. Sitten innostuin punaisesta huulipunasta ja käytin sellaista aina iltameikissä.

    Reilu vuosi sitten aloin pitämään blogia ja innostuin meikkaamisesta uudella tavalla. Täytyy sanoa, että kyllä mun meikkaustaidot ovat kehittyneet hurjasti viimeisen vuoden aikana. Mulla oli ennen bloggaamista täysin unohtunut esimerkiksi se, miten luomivärejä käytetään, vaikka teininä niitä tulikin käytettyä. Irtoripsiä en ollut ennen bloggaamista koskaan laittanut itse, paitsi joskus harvoin sellaisia valmiiksi liimattuja. Nykyisin taas mun mielestä irtoripsien laittaminen on suunnilleen yhtä helppoa kuin ripsivärinkin, joten jos vaan on aikaa, laitan ne ripet mielummin :)

    Mulla oli myös karseat siittiökulmakarvat ja ne olivat ihan karseat vielä vuosi sitten :D Omani eivät edes ole kasvaneet kunnolla takaisin. Tai kyllähän ne kasvavat, mutta eivät ollenkaan siihen muotoon, mihin ne haluan, eivätkä varsinkaan identtisesti! Onneksi nykyisin on paljon tosi hyviä kulmatuotteita, joilla pystyy taikomaan kulmakarvat kauniiksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kata :) Haha eikä, toi on varmaan sama kun mä tykkäsin käyttää sitä sinistä luomiväriä eikä sellanen nykyään kovinkaan usein mun silmiini enää päädy.. :D Mäkin muistan kokeilleeni joskus yläasteella/lukiossa kaikkia erilaisia meikkityylejä, mutta ne kyllä näytti ihan järkyttäviltä aina. Otin mallia jostain netin kuvista tai videoista enkä ikinä saanut niitä näyttämään hyviltä :D Punainen huulipuna kyllä sopii sulle ihan valtavan hyvin, eli ihan hyvä että sitä innostuit käyttämään ;D <3

      Kiva kuulla miten blogin kirjoittaminen on vaikuttanut sun meikkaamiseen ja miten ne taidot on kehittyneet :) Sitä kehitystä tulee kai vähän väistämättäkin, kun on enemmän ja enemmän tekemisissä näiden asioiden kanssa ja jos kerran mielenkiintoa riittää, niin totta kai sitä mielellään myös opettelee niitä uusia juttuja! Mä muistan tuskastelleeni alkuvuodesta niiden irtoripsien kanssa ja koin sen ihan superhankalaksi, mutta nykyään niiden laitto sujuu multakin ihan kädenkäänteessä :)

      Heh, kiva kuulla etten oo ainut, jolla on ollut vähän "ongelmia" noiden kulmien kanssa :'D Onneksi tosiaan markkinoilla on ihan superhyviä kulmatuotteita, joilla saa kulmat muotoiltua kivasti ja sä ainakin osaat meikata sun kulmat siten, että ne näyttää ihan supernäteiltä! :)

      Poista
  6. Oon sun kanssa saman ikäinen eli samat 2000-luvun alun karmeudet ollaan eletty :D Muistan dream matte moussen, sitä oli ihan kaikilla. Muut meikkivoiteet oli silloin kaikki jotenkin tosi vahamaisia ja paksuja, ei niillä saanut ohutta tulosta aikaan. Mulla oli ylä-asteella paha akne ja olen tosi vaalea. Finnejä yritin peittää kaikilla mahdollisilla pakkeleilla, käytin mm. Pan Stickiä ihan urakalla. Voin taata ettei lopputulos mätsännyt kaulan kanssa! :D Mulla oli ylä-asteella pakkomielle ettei iho saanut kiiltää yhtään, joten lisäsin JOKA välitunnilla puuteria! :O Ei ollut paljon kiillonpoistopaperista tietoa silloin. Ja päälle tietysti sikana jotain huonoa ripsaria ja pelkät mustat kajalit koko silmän ympäri niin teiniangsti look oli valmis ! :D
    Onneksi kuvamateriaalia ei minustakaan ole, olin niin kamerakammoinen että lintsasin kaikki luokkakuvauspäivätkin xD
    Kiitos tripistä down the memory lane, sormet syyhyten kirjoitan täällä :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha ihan mahtavaa, kun kommentoit ja jaoit omia kokemuksiasi! Näitä kommentteja on ollut ihan mahtava lukea :) Dream Matte Mousse oli kovassa huudossa ja sitä oli tosiaan ihan kaikilla. Vielä kun olisi vaan ollut edes oikea sävy siitä.. :D Oijoi, mullakin noita finnejä oli murrosikäisenä melko paljon, mutta en kyllä enää edes muista millä mä niitä koitin peittää. Jossain vaiheessa mun koko naama taisi olla ihan valkoinen, kun sudin liian vaaleaa puuteria puoli kiloa aina meikkivoiteen päälle :D Puuteri oli siis kovassa käytössä täälläkin jossain vaiheessa! Haha mä niin näen silmissäni ton sun kuvaileman teiniangstilookin :'D

      Mulla on sentään luokkakuvat tallella, mutta niitä en uskalla edes katsoa :D Heheeh olepa hyvä, tätä postausta oli kyllä hauska kirjoittaa ja kiva huomata, että tää herätti teissäkin noin paljon ajatuksia!

      Poista
  7. Hehee, tää oli kyllä hyvä! Mun ekat kunnolliset meikit oli myös Anytimelta, taisin neljännellä luokalla ihastua merkin huulikiiltoihin. Myöhemmin myös merkin ripsiväri sekä kajalkynät mustana, vaaleansinisenä ja valkoisena olivat ahkerassa käytössä. Yläasteella tykkäsin mustalla rajatuista silmistä ja sitä Dream Matte Moussea vedeltiin aina paksu kerros naamaan. Muistaakseni taisi aina näkyä jonkunlaiset meikkivoiderajat.. yäk. Niin ja mulla oli myös pienenä sellainen monikerroksinen meikkipaletti, joka oli parasta ikinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nella :D Anytimen huulikiillot on näköjään olleet kovassa huudossa! Mäkin innostuin yläasteella rajaamaan silmiäni mustalla kajalilla ja kaiken huipuksi se rajausjälki oli vielä ihan supersotkuinen lähes aina. Dream Matte Mousse on selkeesti maineensa veroinen, niin monet on sitäkin näemmä käyttäneet :D Meikkivoiderajat oli tohon aikaan tosi yleisiä ja varsinkin just tollasella paksulla meikkivoiteella sellaiset sai kyllä tosi helposti aikaan. Oi sullakin! Tollaset paletit on kyllä varmasti monelle pikkutytölle ihan unelmajuttu<3 :D

      Poista
  8. Olipa mielenkiintoinen postaus :) Tällästä en oo tainnutkaan aikaisemmin mistään lukea. Harmi kun sulla ei oo kuvia noista ajoista :D Mulla varmaan olisikin, mutta eri asia kehtaako niitä näyttää missään. Mäkin aloin melko nuorena meikkaamaan ja tässä vuosien kuluessa onneksi kehittynyt siinä. Olisi kyllä vielä paljon asioita joita haluaisin ja pitäisi oppia, mutta kaikki aikanaan :) Toi Anytime oli muuten tosi hyvä merkki, mun meikit oli sillon nuorempana aina vaan Anytimea :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia<3 Joo mä aloin kirjoitella tätä joskus töissä iltavuorossa ja nyt bongasin sen tuolta luonnoksista ja kirjoittelin valmiiksi :D Kuvat olis kyllä kruunanneet tän postauksen ja olisitte saaneet hyvät naurut :'D Kehitystä tapahtuu yleensä tosi paljon ihan huomaamattakin ja kuten säkin sanoit, kaikki aikanaan ja uutta ehtii opetella aina<3 Anytime oli ihan huippu silloin aikoinaan! :D

      Poista

Kiitos kommentista!