A Few Random Things About My Trip To USA

Ajattelin näin alkavan viikonlopun kunniaksi tehdä postauksen pienistä yksittäisitä jutuista, joihin USA:n matkallani törmäsin, jotka koin tai jotka huomasin. Reissusta on aikaa jo pari kuukautta eikä mun ollut tarkoitus siitä sen kummemmin enää kirjoitella, mutta sainkin sitten inspiraation vielä tällaisen tekemiseen! Välillä on myös kiva pitää pientä taukoa kosmetiikkajutuista ja onneksi teistäkin monet ovat tykänneet näistä muunlaisistakin postauksista :) Postauksen kuvat ovat sekalaisia reissukuvia, joita ei ole täällä blogin puolella vielä nähty.

• Ihmiset ovat pääasiassa todella avuliaita. Mun jalka osui Nykissä kadulla olevan pyörän terävään jalkaan, joka sitten viilsi kauniin reilun 5 cm pituisen haavan mun jalkaani. Me oltiin juuri menossa musikaaliin eikä meillä todellakaan ollut aikaa lähteä hotellille puhdistamaan ja sitomaan sitä haavaa. Kadulla meidän ohi käveli nuori mies, joka kysyi tarvitsenko laastaria ja kun sanoin että kyllä kiitos, hän kaivoi taskustaan sellaisen. Se oli pieni, liian pieni peittämään koko haavaa, mutta ele oli oikeasti todella ihana ja siitä tuli hyvä mieli. Meiltä myös tultiin kysymään tarvitsemmeko apua, kun pähkäilimme kartta kädessä minne suuntaan meidän tulisi seuraavaksi lähteä :D Ja näitä samantyylisiä tilanteita oli useampia.

• Olimme Victoria's Secretillä shoppailemassa ja ulos astuessamme vastassa oli kasa luotiliiveihin puketuneita poliiseja rynnäkkökiväärit kädessä. Poliisit siis seisoivat siinä toisen uloskäynnin ulkopuolella, mutta syy tohon ei meille selvinnyt koskaan. Jenkeissä on selkeesti vähän eri meininki muutenkin tollasten juttujen kanssa, mutta kyllähän se pisti mietityttämään, että mitä ne poliisit siinä oikein teki.

• Suosittelen lämpimästi tsekkaamaan oman pankkikortin saldon ihan päivittäin reissussa ollessa, mikäli sitä tulee käytettyä. Kortti voidaan niin helposti kopioida ja itse asiassa mun siskon Visa Electron kopioitiinkin tuolla jossain vaiheessa ja tililtä saatiin tehtyä yhteensä parin sadan euron ostokset ennen kuin kortti kuolletettiin. Tämä kortin kopioinut henkilö oli yrittänyt myös maksaa noin 300 euron ostoksia, mutta tilillä ei siinä vaiheessa onneksi ollut enää katetta. Kieltämättä sitä tuli itsekin aika paniikissa tarkkailtua omaa tiliä ton reissun jälkeen, mutta ei sieltä onneksi mitään koskaan lähtenyt.

• Kaikki jalankulkijat kävelevät punaisia päin. Tää on aika normaalia muuallakin päin maailmaa, mutta varsinkin Nykissä siihen kiinnitti huomiota, sillä niitä ihmisiä oli siellä niin valtaisa määrä. Liikenne nyt oli muutenkin Manhattanilla melkoisen kaoottista ja siellä tuntui niin jalankulkijoilla kuin autoillakin olevan tapana mennä silloin, kun vain pääsee. Tuli vain vähän hölmö olo välillä, kun me jäätiin kiltisti suojatielle odottelemaan valojen vaihtumista ja kaikki ympärillä olevat ihmiset painelivat kadun yli :D Miamissa toi oli helpompaa ihan senkin takia, että siellä liikennettä oli huomattavasti vähemmän ja oli helpompaa katsoa, tuleeko niitä autoja jostain suunnasta vai ei.

• Miami Beachin rantakadulla asusteli puskissa kasoittain toinen toistaan suloisempia kissoja. Mun sisko kävi monesti aamulenkillä siellä päin mun vielä nukkuessa, ja hän tuli maininneeksi näistä kisuista mulle. Mun oli totta kai pakko päästä myös näkemään niitä, joten suunnattiinkin sitten yhtenä iltana sinne rantakadulle bongaamaan kisuja ja voi että miten ihania ne oli! Olin siinä vaiheessa ollut melkein pari viikkoa erossa omista kissoista ja ikävä vain kasvoi, mutta olin silti ihan haltioissani nähdessäni niitä :D

• New Yorkissa tuli vastaan eräs kauppa, jota koristi kyltti, jossa luki isolla PUPPIES. Mä näin ton kyltin jo kaukaa ja lähelle päästyäni tajusin, että kyllä. Siellä kaupassa myytiin juuri nimenomaan niitä koiranpentuja. Pienet pennut makoilivat pienissä lasiterraarioissa ja mulle tuli niin paha mieli ne pikkuiset nähtyäni. Oonhan mä tiennyt, että jossain päin maailmaa tollanen on ihan normaalia, mutta jotenkin toi järkytti mua silti todella paljon. Teki mieli mennä pelastamaan ne kaikki pennut, mutta eipä tolle tilanteelle oikein siinä kohtaa voinut mitään.

• Kortilla maksaminen oli aina yhtä jännittävää, kun ikinä ei etukäteen voinut tietää mitä tulee vastaan. Sirulukijat ei ole siellä mitenkään turhan yleisiä ja monessa paikssa pyydettiin tai meinattiin pyytää silti vielä kuittiin allekirjoitus, vaikka olisi jo sen pin-koodin syöttänyt siihen korttimasiinaan. Monesti myyjä kyllä tajusi itse, että ai niin eihän tässä sitä allekirjoitusta tarvitakaan! Henkkareita kysyttiin silloin tällöin, lähinnä Sephorassa riippumatta täysin siitä, minkä arvoisia ostokset olivat. Siskoltani myös kysyttiin mun mielestä ehkä maailman tyhmin kysymys hänen maksaessaan kortilla, sillä myyjä tiedusteli onko kortissa oleva nimi siskoni nimi :D Kai tohon olisi kuka tahansa vastannut, että on, vaikka kyseessä olisi ollut kenen tahansa kortti. Sitä vartenhan ne niitä henkkareita pyysivät, että saattoivat verrata siinä olevaa nimeä kortin nimeen.

Ihanaa viikonloppua jokaiselle! ♥