Syövyttävää ainetta silmiin ja kasvoille - pieni työtapaturma

"Syövyttävä. Haitallinen/ärsyttävä/herkistävä. Ympäristövaara. Voimakkaasti ihoa syövyttävä ja silmiä vaurioittava. Saattaa aiheuttaa hengitysteiden ärsytystä."

Luin ton tekstin matkalla päivystykseen. Olin saanut töissä silmilleni, suuhuni, kasvoille ja rintakehälle suhteellisen ison määrän liuosta, joka sisälsi mm. ammoniakkia ja isopropanolia. Lappu oli printattu mulle meidän laboratorion laatukäsikirjasta ja käsketty ottaa mukaan, jotta lääkäri tietää mitä mun silmiini on mennyt. Ei naurattanut siinä kohtaa.

Mä oon siis koulutukseltani bioanalyytikko ja työskentelen laboratoriohoitajana sairaalan laboratoriossa. Iso osa meidän työstä on näytteenottoa ja potilastyötä, mutta siihen kuuluu myös muita työpisteitä, joissa tehdään analytiikkaa ym. Ja näissä työpisteissä me joudutaan käyttämään erilaisia kemikaaleja, joista osa saattaa olla vaarallisia. En todellakaan vertaa omaa työtäni mihinkään kunnon laboratoriotoimintaan esimerkiksi teollisuudessa tms. mutta siis kyllä se analysointikin vaatii ne omat reagenssinsa ja muut litkunsa. Eikä nekään mitään terveystuotteita ole joutuessaan iholle ja/tai silmille. Näytteenottotyössä meidän suurin terveysriski on varmaankin se, että aina on se mahdollisuus, että syystä tai toisesta tulee pistettyä itseään likaisella, käytetyllä neulalla. Been there, done that. En saanut hiviä enkä mitään muutakaan, ja nykyään meidän turvaneulat ehkäisee noi pistotapaturmat suhteellisen hyvin. Toinen riski on potilaiden mahdollisesti meihin kohdistava väkivalta tai muu uhka, mutta tollastakin tapahtuu onneksi tosi harvoin.

Meillä on totta kai jokaisessa työpisteessä omat kemikaalien käyttöturvallisuustiedotteet, jotka jokaisen työpisteessä työskentelevän tulee lukea. Mutta siinä vaiheessa, kun sitä litkua lentää naamalle ja silmille niin, että pelkää näön lähtevän sen kirvelyn ja poltteen tunteen vuoksi, ei ihan ensimmäisenä muistu kyllä mieleen miten vaarallista just tämä kyseinen liuos olikaan. Mä avasin siis yhden puhdistusliuoksen korkin ja jotenkin se ilmeisesti jäi siinä vähän jumiin ja lopulta kun sain sen vedettyä auki, lähes täysinäisestä pullosta lensi voimalla sitä ainetta mun kasvoille ja rintakehälle. Juoksin välittömästi lähimmän lavuaarin luo huuhtelemaan naamaa ja silmiä, ja hetken päästä toiseen huoneeseen, jossa tiesin olevan mun työkavereitani. Siellä taas lavuaarin luo, kasvot veden alle ja kerroin mitä mulle oli käynyt. Työkaverit lähti samantien hakemaan silmähuuhteita ja hetken päästä mä makasinkin yhden näytteenottohuoneen sängyllä ja mun molempia silmiä huuhdeltiin.

Päivystyksessä mun silmiä ja näköä tutkittiin ja silmät oli ihan kunnossa. Luojan kiitos. Näin siis koko ajan kyllä ihan hyvin eli ei mua mikään näön menettäminen pelottanut, mutta eihän se nyt kauheen kiva fiilis ole, kun tietää että on saanut iholle ja silmille syövyttäviä ja ärsyttäviä aineita. Silmät punotti, kirveli ja oli kuivat. Apteekista hain lääkärin määräämää antibioottivoidetta, jota mun täytyy laittaa muutaman kerran päivässä silmiini. Ja toi voidehan on ihan järkyttävää tavaraa, sillä se sumentaa näkökentän ja tosiaan tuntuu siltä, että siellä silmissä on jotain tahmaista tavaraa. Mutta herranjumala miten kiitollinen mä oon siitä, että selvisin näin vähällä!

Iho otti myös vähän damagea, kasvot on rutikuivat ja rintakehältäkin hilseilee ihoa irti, mutta kunnon kosteutusta vaan niin eiköhän iho oo muutamassa päivässä taas ihan okei. Tällä hetkellä mua jopa hieman naurattaa kun mietin sitä näkyä, kun oon kaikki meikit valunneina ja levinneinä ja hiukset täysin litimärkinä istunut siellä päivystyksessä. Keräsin muutamiakin katseita ihmisiltä siellä.

Sellainen viikonlopun aloitus siis mulla. Onneksi kaikki päättyi parhainpäin eikä silmiin tullut vaurioita, mutta kyllähän sitä aina pelästyy, jos tietää saavansa silmiinsä ja iholle aineita, joiden tietää olevan enemmän tai vähemmän vaarallisia.