Vauva on jo puolivuotias! Mitä meille kuuluu?

Moikka! Tänään ei höpötellä kosmetiikasta vaan halusin tulla kirjoittelemaan hieman lifestyle-tyylillä postausta meidän kuulumisista. Tämä oikeastaan ehkä enemmänkin selittääkseni sitä, miksi en tähän hätään saa aikaan mitään kosmetiikkapostausta valmiiksi, mutta tosiaan vauva täytti tämän viikon tiistaina jo puoli vuotta! Puolet vauvavuodesta on nyt siis jo takana ja täytyy sanoa, että aika on mennyt todella nopeasti. Vauva on kasvanut ihan hurjasti (lähes 20 cm lisää pituutta syntymänsä jälkeen, painoa lähes viisi kiloa lisää) ja kehittyy koko ajan. Puolivuotiaan kanssa voi myös jo touhuta ihan eri tavalla kuin vaikka pari kuukautta sitten, ja on ihanaa kun toinen jaksaa leikkiä ja olla hereillä jo pitempiä pätkiä. Aiemmin nimittäin tuntui, että mun päivät kotona vauvan kanssa on lähinnä sitä, että syötän ja koitan nukuttaa toista.

Kosmetiikka-aiheista postausta en tähän hätään nyt tosiaan valitettavasti saanut ulos, vaikka jo eilen olisi ollut tarkoitus sellainen julkaista. Paria edellistä yötä lukuun ottamatta olen edeltävän viikon ajan herännyt vauvan kanssa joka yö käytännössä tunnin välein. Puolivuotiaalle tulee yleensä taas jonkinlainen tiheän imun kausi, joka siis tarkoittaa, että vauva haluaa maitoa vähän 24/7. Meillä tämä ei näkynyt juurikaan päivisin, mutta öisin sitten haluttiinkin sitä maitoa ihan koko ajan. Aika kultaa muistot enkä rehellisesti sanottuna kunnolla edes muista enää millaisia meidän ensimmäiset viikot kotona vauvan kanssa keväällä olivat, mutta tämä viikon verran jatkunut jatkuva yöheräily oli pahempi kuin mikään muistamani vaihe aiemmin - edes silloin heti syntymän jälkeen. Vauvoillahan näitä vaiheita tulee koko ajan ja aina kun edellinen päättyy, alkaa seuraava. Tällaista samanlaista ei toivottavasti kuitenkaan enää tule, sillä mä olen tuntenut itseni viime päivät lähinnä zombiksi eikä mulla ole yksinkertaisesti ollut voimia tulla blogia päivittämään.

Pari viime yötä on jo mennyt paremmin unien osalta ja olen itsekin saanut nukuttua, mutta ottaahan se oman aikansa, että saa edes pienen osan taas noita vanhoja univelkoja pois. Varsinkin kun edelleen meillä herätään öisin useamman kerran ja onkin ruhtinaalista, jos itse saan edes yhden 3-4 h unipätkän yössä. Meillä mies käy töissä ja esimerkiksi tänään hän on herännyt jo yöllä yhden jälkeen ja lähtenyt töihin, joten käytännössä mä olen aina yksin vastuussa vauvan yöheräilyistä. En koko tämän puolen vuoden aikana ole kertaakaan saanut nukkua koko yötä heräämättä. Pisimmät unipätkät itselläni ovat olleet sellaista viittä tuntia kerran yössä, mutta näistäkin on jo yli kolme kuukautta aikaa, joten nämä parin edellisen yön reilun kolmen tunnin unipätkät ovatkin olleet jo luksusta. Onneksi tämäkään ei kestä ikuisesti ja vauva alkaa olla jo sen verran vanha, että voidaan harkita unikoulun pitämistä hänelle! Ehkä mäkin siis joskus vielä saan nukkua yöni heräämättä useita kertoja. Vitsailinkin juuri, että teinit ainakin tuppaavat nukkumaan pitkään, eli jossain vaiheessa sitten ainakin :D

Mua itseäni harmittaa ihan kamalasti, etten eilenkään jaksanut kirjoittaa loppuun postausta, joka mulla oli työn alla. Tänäänkään en enää jaksanut tarttua aiheeseen nyt illalla, joten sen kirjoittaminen jää viikonloppuun. Toinen mikä mua harmittaa on se, ettei mulla ole ollut aikaa lukea ja kommentoida teidän postauksia samalla tavalla kuin aiemmin, eikä edes vastailla saamiini kommentteihin. Kommentteihin tulee kyllä vastaukset, mutta niissä saattaa tosiaan nyt hieman kestää, kuten siinäkin että saan luettua teidän muiden postauksia! Olen pyrkinyt koko tämän puolen vuoden ajan pitämään sen kolme postausta/viikko (ti, to, su) tahdin, mutta nyt oli oikeastaan ensimmäinen kerta huhtikuun jälkeen, kun koin etten siihen pysty. Toki postauksia varmasti nytkin tulee se kolme tähän viikkoon, mutta tämä nyt kirjoittamani postaus on enemmänkin tällaista tajunnanvirtaa enkä laske tätä niinkään kunnon postaukseksi, kun aihekaan ei ole sitä, mitä blogini edustaa. Tuntuu jotenkin vaikealta ja pahalta myöntää itselle, että tilanne on nyt tämä eikä jaksamista löydy juuri tällä hetkellä tälle rakkaalle harrastukselle niin paljon kuin ehkä haluaisi. Mutta toisaalta tämä on vain harrastus ja kuitenkin toissijainen asia omaan jaksamiseen verrattuna, eikä mulla ole mitään velvollisuutta postailun suhteen. Jos olen pannuprojektien kanssa sanonut, etten osaa ottaa rennosti niiden suhteen, pätee täysin sama blogin kanssa. Stressaan postausten viikkomäärästä, minkä tiedän olevan täysin turhaa, mutta minkäs teet, kun on tällainen.

Tällä hetkellä sateiset ja synkät ilmat vaikeuttavat myös kuvaamista, sillä inhoan keinovalossa kuvaamista eikä mulla välttämättä ole aikaa kuvailla tuotteita silloin, kun aurinko paistaa ja on valoisaa. Tiedän, ettei tällä hetkellä ole vielä edes pimeää ja niitä marras-joulukuun synkkiä päiviä en odota ollenkaan, mutta kyllähän toi valon määrän vähentyminen vaikuttaa jo nyt. Joka vuosi tästä pimeimmästäkin ajasta on kuitenkin selvitty blogin osalta, joten eiköhän tänäkin vuonna selvitä!

Tämän kaiken väsymyksen ja yöheräilyjen keskellä on kuitenkin ollut ihanaa nähdä ystäviä kahvittelun ja vaunulenkkien merkeissä. Raitis ilma piristää väsyneenä yllättävänkin paljon ja yksi mun rentoutumiskeinoni onkin tällä hetkellä lähteä vauvan kanssa ulos, kävellä rauhallisesti toisen nukkuessa ja uppoutua samalla kuuntelemaan jotain äänikirjaa. En tiedä kuinka hyvää seuraa olen ystävillenikään ollut, sillä väsymys saa mut hajamieliseksi enkä oikeasti ole "käynyt ihan täysillä". Asiat, jotka muille ovat itsestään selviä, eivät välttämättä sitä mulle tällä hetkellä ole. Miehellekin tossa juuri yksi päivä sanoin hänen selittäessään jotain asiaa, että mä kyllä kuuntelen ja mua ihan kiinnostaakin, mutta multa ei välttämättä saa mitään kovin rakentavaa vastausta juuri nyt takaisin. Ajatuksenjuoksu on tällä hetkellä varsin hidasta, tuntuu että muisti pätkii ja väsymys ottaa koko ajan enemmän ja enemmän valtaa. Kello on nyt kohta kahdeksan illalla, vauva on nukahtanut yöunille ja painun itse kohta perässä nukkumaan.

Periaatteessa mulle kuuluu hyvää ja vauvalle kuuluu oikeinkin hyvää, mutta tilanne elää vauva-arjen keskellä koko ajan, ja nyt se on alkanut näkyä enemmän myös näissä bloggaamiseen liittyvissä asioissa. Älkää siis ihmetelkö, jos mulla kestää vastailla kommentteihin tai multa tulee teidän muiden postauksiin kommentteja vähän "jälkijunassa". Toivotaan tämänkin olevan vain vaihe, kun niitä vaiheita meillä elellään tässä vauvan kanssa kuitenkin koko ajan!

Onko teillä riittänyt virtaa nyt syksyllä? :)