Ikimuistoisimmat hetket blogin parissa

Aloin yhtenä päivänä miettiä, mitkä hetket blogini parissa ovatkaan jääneet parhaiten mieleeni. Lopulta muistelu johti asioiden ylöskirjaamiseen ja lopulta tämän postauksen kirjoittamiseen! Olen tosiaan kirjoittanut Lipstick Lovea kahdeksan vuoden ajan ja tähän joukkoon on mahtunut jos jonkinlaisia hetkiä, sekä hyviä että huonoja, mutta onneksi kuitenkin pääasiassa niitä positiivisia. Postauksen kuvat liittyvät totta kai kyseisiin hetkiin tai tapahtumiin, vaikka ihan kaikista mulla ei kuvia ollutkaan.

Ensimmäinen (ja ainut) pr-tapahtuma on jäänyt hyvin mieleeni! Lushin vuonna 2017 järjestämä pr-tapahtuma on oikeastaan ainut, johon olen päässyt osallistumaan, vaikka vuosien saatossa olenkin saanut kutsuja myös muihin tapahtumiin. Nämä tapahtumat ovat kuitenkin olleet lähes poikkeuksetta Helsingissä ja yleensä vielä arkipäivänä, joten mahdollisuudet osallistua niihin ovat aina kuihtuneet kasaan, kun asun itse Turussa ja olen ollut päivisin töissä. Lushin tapahtuma järjestettiin kuitenkin lauantaina ja päätettiin samalla ottaa mieheni kanssa pieni irtiotto arjen keskeltä ja teimme pienen miniloman Helsinkiin kyseisenä viikonloppuna. Mä pääsin Lushille ja sen jälkeen vielä viettämään ihanaa iltaa miehen kanssa.

Vuonna 2019 sain selville, että eräs toinen bloggaaja oli täysin häikäilemättä kopioinut sekä mun että useiden muiden blogitekstejä. Hän oli muuttanut tekstejä hitusen vastaamaan paremmin omia mielipiteitään ym. mutta pohjalla oli kuitenkin muiden kirjoitukset. Itseltäni oli kopioitu Bette Boxeista kertovia postauksia, ja ensimmäisenä tämän huomasi Vadelmamurusia-blogin Janita. Lopulta kun vyyhti alkoi purkautua, kävi tosiaan ilmi että kopioituna oli todella monien bloggaajien tekstejä. Mulle itselleni tämä bloggaaja pahoitteli tekojaan, mutta pääsihän hän lopulta kuin koira veräjästä, sillä käsittääkseni kukaan ei tehnyt asiasta mitään sen isompaa/virallisempaa, vaikka ainekset siihen toki oli. Erityisesti, kun hän oli taatusti saanut itselleen rahaa tai vähintään tavaraa postauksillaan. On mielestäni uskomatonta, kuinka joku kehtaa kopioida toisen ihmisen kirjoituksia ja väittää niitä omikseen niinkin suuressa mittakaavassa. Varsinkin kun kyseessä oli vielä toimittajaksi itseään kutsuva, keski-ikäinen henkilö.

Blogimiitteihin olen osallistunut kahdesti ja ne ovat molemmat olleet mieleenpainuvia tapahtumia. Ensimmäinen oli kesällä 2016 Helsingissä ja tähän osallistui monia lifestylebloggaajia, joista isoa osaa olin seurannut itse jo pitemmän aikaa. Toisella kertaa miitti järjestettiin kauneusbloggaajien kesken Turussa vuonna 2019 ja olin hieman itsekin mukana järjestelyissä mm. goodiebagin sponsorien hankkimisen osalta. Molemmat päivät ovat olleet oikein ihania ja hieman harmittaakin, ettei tällaisia miittejä enää ole sen jälkeen ollut. Toisaalta mä olen itse aina aika varautunut uusien ihmisten kanssa, joten kaikki tällaiset miitit on mulle aika jännittäviä tilanteita ja kestää jonkun aikaa, että osaan näissä tilanteissa rentoutua ja ns. vapautua. 

Photobucket päätti vuonna 2017 täysin yllättäen muuttaa palvelunsa maksulliseksi, mikä aiheutti sen, että jouduin siirtämään jopa 400 postauksen kuvat toiselle kuvapalvelimelle. Tässä oli ihan älyttömän suuri työ, mutten ihan periaatteestakaan aikonut maksaa Photobucketille vuodessa useita satoja euroja, joten siirryin Imguriin ja siellä olen pysynyt. En muista onko mua koskaan raivostuttanut mikään blogiin liittyvä asia yhtä paljon kuin tämä kuvien siirtäminen, vaikka toki onni onnettomuudessa, että tämä tapahtui jo vuosia sitten eikä esimerkiksi nyt, kun mulla on julkaistuja postauksia yli 1300 kappaletta. Tässä kohtaa heittäisin varmasti hanskat tiskiin, jos nyt pitäisi alkaa lisäämään uudestaan kaikki kuvat jokaiseen postaukseen.

I Love Me messuilla olen käynyt pariin otteeseen ja ne ovat myös jääneet mieleeni. Messuthan eivät varsinaisesti blogiin liity muuten kuin siten, että olen molemmilla kerroilla saanut sinne bloggaajapassin, joka on siis oikeuttanut esimerkiksi ilmaiseen sisäänpääsyyn. Edellinen kerta messuilla oli vuonna 2019 ja sain viettää messupäivän ihanien kanssabloggaajien kanssa! Mä inhoan tungosta ja väenpaljoutta, joten I Love Me messut eivät ole itselleni se kaikkein otollisin paikka, mutta kiva noilla messuilla on kuitenkin ollut käydä. En mä vuosittain siellä varmasti jaksaisi käydä, enkä ole käynytkään, mutta ehkäpä tänä vuonna voisi koittaa päästä messuilemaan taas muutaman vuoden tauon jälkeen.

Ensimmäinen kaupallinen yhteistyöni on jäänyt myös hyvin mieleen. Siinä pääsin testaamaan N.A.E.:n kosmetiikkatuotteita ja olihan se hienoa saada ensimmäistä kertaa rahallinen korvaus yhteistyöstä. En totta puhuen muista, mitkä tuotteet olivat ensimmäisiä saamiani pr-tuotteita, mutta tämä kaupallinen yhteistyö on jäänyt sitäkin paremmin mieleeni. Tätä ennen mulle oli tarjottu aiemminkin mahdollisuutta kaupalliseen yhteistyöhön, josta olisin saanut rahallisen korvauksen, mutta olin kieltäytynyt tarjouksesta ja ottanut tuotteet mieluummin vastaan pr-näytteinä. Pidän enemmän siitä vapaudesta saada kirjoittaa tuotteista, jos itse niin päätän, enkä tiedä lähtisinkö nykyään enää kaupallisia yhteistöitä tekemään, sillä ne stressaavat itseäni aika tavalla.

En tiedä onko siellä ketään, joka olisi seurannut blogini sen alkuajoista asti, mutta mähän en aluksi kertonut blogistani yhtään kenellekään. Siis ystävilleni, sukulaisilleni tai muille tutuilleni. Nuorempana mulle oli todella, todella tärkeää mitä muut musta ajattelivat ja pelkäsin mitä muut sanovat tästä harrastuksestani. Nykyään mua ei enää pätkääkään kiinnosta, vaikka joku mun bloggaamista tai kosmetiikkaharrastustani paheksuisi, sillä olen aika paljonkin enemmän sinut oman itseni kanssa nykyään kuin 21-vuotiaana bloggaamisen aloittaessani. Alunperin en myöskään aikonut julkaista blogissani kuvia omista kasvoistani, sillä en ollut sinut myöskään ulkonäköni kanssa, mutta aika nopeasti myös mun naamani alkoi täällä kuitenkin näkyä. Yllä oleva kuva taisi olla toinen, jonka olen itsestäni blogiin julkaissut. Se hetki, kun mietin kehtaanko julkaista kuvaa omasta naamastani, on painunut mieleeni. Kuten myös se, kun olen blogistani kertonut lähimmäisilleni. Eikä kukaan ole harrastustani tuominut!

Onko muilla bloggaajilla painunut erityisesti jotkin hetket mieleen oman blogin parissa? Entä onko siellä joku, joka olisi ehkä lukenut blogiani ihan sen alkuajoista saakka..?