Kyllä vain, jos kaikki menee hyvin, syntyy meille vauva ensi vuoden puolella ♥ Se hetki kun sain elokuussa 2021 tietää odottavani esikoistani, oli yksi elämäni parhaimpia. Samoin oli se hetki, kun sain tietää odottavani tätä uutta vauvaa. Jotenkin sitä tunnetta on vaikea edes selittää ja voin kliseisesti sanoa, etten ennen esikoisen syntymää tiennyt, että jotain toista henkilöä voi rakastaa näin paljon ja täysin ehdoitta. Olen erittäin onnellinen, että saamme kokea tämän kaiken uudestaan ja meidän minipoitsusta tulee isoveli.
Ensimmäinen raskauteni oli verrattain hyvin helppo. Oksensin ensimmäisen kerran synnärillä vauvaa synnyttäessäni, enkä muutenkaan kärsinyt alkuraskauden aikana oikeastaan mistään oireista, pientä väsymystä lukuun ottamatta. Tämä toinen raskaus on ollut aika erilainen ja kärsinkin useiden viikkojen ajan pahoinvoinnista, kuvotuksesta ja yhä edelleen aivan jäätävästä väsymyksestä. Tuntuu, että riippumatta siitä kuinka paljon nukun, voisin nukkua aina vaan lisää. Eikä mulla valitettavasti ole mahdollista nukkua miten paljon haluan, kun jostain syystä vuoden ikäistä taaperoa ei pahemmin äidin väsymys kiinnosta! Olenkin ottanut kaiken ilon irti pojan päikkäreistä ja viettänyt 90% niistä itsekin nukkuen. Tämä on taas tarkoittanut sitä, että omaa aikaa esimerkiksi blogille, tai yhtään millekään muulle, on ollut selkeästi aiempaa vähemmän. Illalla pojan mentyä nukkumaan olen yleensä itsekin niin poikki, etten jaksa paljon telkkarin katsomista kummempaa tehdä. Väsymys toki saattaa tästä vielä helpottaa raskauden edetessä ja ihanaa, että se pahoinvointi ja koko ajan läsnä ollut kuvotus on jo suurimmaksi osaksi poissa.
Elämä tulee kyllä muuttumaan melkoisesti, kun tämä toinen vauva syntyy. Jos ensimmäinen lapsi toi tullessaan valtavan elämänmuutoksen, tulee tämä toinenkin meidän elämää muuttamaan aivan varmasti vielä lisää. Lapsilla tulee olemaan alle kahden vuoden ikäero, eli ikäero on hyvin pieni, mutta itse toivoin nimenomaan edes suhteellisen pientä ikäeroa lapsilleni. Kynnys ns. aloittaa koko vauva- ja pikkulapsiarki alusta, kun esikoinen olisi vaikka 5- tai 6-vuotias, olisi varmasti hyvin korkealla. Nyt tämä kaikki väsymys, yöheräilyt sun muut menevät tähän samaan. Nukutaan sitten joskus tulevaisuudessa! Esikoinen on melkoinen äidin poika, joten saa nähdä millaisia mustasukkaisuusreaktioita pikkusisarus saa pojassa aikaan. Hän on koko tähän astisen elämänsä ollut mun kanssa kotona, kun meillä mies on töissä ja itse olen ollut hoitovapaalla. Tulee olemaan siis iso muutos Jamillekin, kun perheeseen syntyy toinenkin hoivattava, mutta uskon että Jamista tulee kyllä aivan mahtava isoveli. Mä koen itse rikkautena sen, että mulla on sisaruksia, joten olen iloinen, että Jamikin sellaisen tulee saamaan. Tämän toisen lapsen syntymän jälkeen meidän lapsiluku on kuitenkin täynnä.
Miten sitten blogin laita? No, kuten yllä mainitsin, nukkuminen on tällä hetkellä sen verran mieluisa aktiviteetti itselleni, ettei ole puhettakaan, että tässä vaiheessa ainakaan lisäisin postauskertoja viikkoon. Mä rakastan kauneusjuttuja ja tykkään kirjoittaa niistä, mutta ajatus takkuaa tällä hetkellä todella paljon eikä kiinnostusta esimerkiksi uusien juttujen testailuun tällä hetkellä juurikaan löydy. Rehellisesti sanottuna en myöskään tiedä onko mulla blogille aikaa enää siinä vaiheessa, kun vauva syntyy. Tuntuu todella vaikealta ja pahalta edes ajatella, että luopuisin bloggaamisesta, mutta jos ollaan ihan realistisia, en välttämättä näe itseäni kirjoittamassa kauneusjuttuja samalla, kun yritän pyörittää arkea vastasyntyneen ja taaperon kanssa. Mitään ei ole lyöty lukkoon ja aika näyttää, miten blogin kanssa käy, mutta itse olen vähän sellainen "kaikki tai ei mitään" -tyylinen ihminen tämän blogin kanssa. Pisin taukoni bloggaamisesta on ollut hieman alle kahden viikon pituinen ja tämä tapahtui esikoisen synnyttyä. En siis näe itse oikein vaihtoehtona sitäkään, että laittaisin bloggaamisen tauolle joksikin aikaa ja palaisin takaisin vaikkapa puolen vuoden kuluttua. Tiedän, että kynnys takaisin palaamiseen kasvaisi siinä ajassa jo todella suureksi.
Nyt edetään rauhassa päivä, viikko ja kuukausi kerrallaan. Mä en halua stressata tai sen enempää vielä blogin kohtaloa pohtia, kun tällä hetkellä tilanne kuitenkin pysyy edelleen samana kuin se on ollut jo useamman kuukauden. Tällä hetkellä odotan kuin kuuta nousevaa seuraavaa ultraa, jolloin ehkä saadaan jo tietää tuleeko meille tyttö vai poika! Lapsen sukupuolella ei ole mulle itselleni sinänsä mitään merkitystä, mutta jännä nähdä pitääkö se oma fiilis paikkansa tällä kertaa ja itse siis ehdottomasti haluan sen sukupuolen tietää, mikäli se vain ultraamalla on mahdollista nähdä. Mutta tällaisia kuulumisia siis täällä :)
Mitä teille kuuluu näin loppukesästä? :)
Voi tuhannesti onnea :) <3 itselläni ei ole lapsia joten voin vain kuvitella kuinka paljon se sitoo voimavaroja ja aikaa ettei bloggailu ole ekana mielessä. Täällähän me lukijat kyllä ollaan ja odotellaan jos vain jaksat ja ehdit!
VastaaPoistaKiitos paljon<3 Aika paljon sitä täytyy joo uudelleenpriorisoida mihin sen oman vapaa-aikansa käyttää, kun lapsi syntyy :D Toki he joskus kasvavat isommiksi eivätkä enää vaadi ihan samalla tavalla koko ajan vanhemman läsnäoloa, jolloin taas jää ehkä enemmän aikaa ja mahdollisuuksia niille omille jutuille :) Tai sitten ei, mene ja tiedä :'D
PoistaOnnittelut! Kannattaa nyt kuitenkin lepäillä ja kuunnella omaa kehoaan, eikä murehtia blogia, vaikka mielellämme me kuitenkin postauksia aina luetaan, tietenkin. Aika aikaa kutakin ja kannattaa kuitenkin keskittyä siihen olennaiseen ja tärkeimpään, oma jaksaminen mukaan lukien.
VastaaPoistaKiitos! Näinhän se on ja omat harrastukset ei missään nimessä ole sellaisia, joista kannattaisi ottaa stressiä, kun niiden olisi nimenomaan tarkoitus olla keino vähentää sitä stressiä elämässä :)
PoistaOnnea elämän ihmeestä<3
VastaaPoistaPäivittelet blogia silleen kun jaksat ja ehdit!
Kiitos kovasti<3 :)
PoistaIhania uutisia, onnea kovasti vielä tätäkin kautta <3 älä meistä stressaa, luetaan vaikka vanhoja postauksia uusiksi ja jos joskus siltä tuntuu, kirjoittelet sitten tänne <3
VastaaPoistaKiitos paljon<3 Koitan olla stressaamatta, se ei vaan ole ihan niin helppoa kuin voisin toivoa :D
PoistaOnnea uudesta tulokkaasta <3 Ei kannata blogista stressata. Elät nyt ainutlaatuista aikaa ja pienet perheen jäsenet vaativat huomionsa, joten annat sen sinne missä sitä eniten tarvitaan. Bloggaaminen on kuitenkin harrastus. Joskus harrastukset jää tauolle ja niihin saatetaan palata tai sitten ei. Aika varmasti näyttää miten käy, mutta hurjasti tsemppiä odotukseen ja pikkulapsiarkeen :)
VastaaPoistaKiitos<3 Jep ihan totta, ja olenhan mä tätä harrastusta saanut pitää arjessani mukana jo lähes kymmenen vuotta. Ei siis ihme, jos jossain vaiheessa sille tulisikin taukoa. Ja aina voi tosiaan palata takaisin, jos siltä tuntuu, vaikka pelkäänkin olisiko se kynnys itselleni siinä kohtaa jo turhan suuri. Aika näyttää!
PoistaOi ihanaa, onnea. ❤️
VastaaPoistaKiitos Jonna<3 :)
PoistaOnneksi olkoon nyt täälläkin, aivan ihana uutinen! <3 Ei tosiaan kannata ottaa stressiä blogista, tänne pääsee kun aikaa ja jaksamista on :) Tiedän tuon fiiliksen kyllä, itsellä on pitkään sama ajatus ollut että mitä tämän bloggailun kanssa nyt tehdään, kun aikaa ei ole paljoa. En vaan pysty lopettamaan, joten palaan aina silloin tällöin kun sauma siihen on :')
VastaaPoistaMeillä lapsonen on pian 4v ja vasta nyt alkaa itsellä olla pikku hiljaa sellainen olo, että jaksaisi jälleen sen raskauden, vauva-arjen ja muun, jos vaan toinen tulisi :) Mulla oli niin järkyttävä se alkuraskaus, että vähän jännittää, millainen toinen mahtaisi olla. :D Mutta kuten sinä ja moni muu sanoo, raskaudet on niin erilaisia. Se on kyllä jännä :D
Kiitos Kata<3 :) Ihanaa kun säkin jaksat silloin tällöin edelleen päivitellä blogia. Onhan se ihan selvää, että lapsen tulo muuttaa asioita ja koko elämän aika tavalla, eikä sitä omaa aikaa enää yksinkertaisesti ole samalla tavalla kuin aiemmin. Pakko miettiä mihin sitä käyttää, kun kaikkea ei vaan voi saada, mitä haluaa :)
PoistaMuistan joo kuinka kerroit, miten kamala sun alkuraskaus oli! Mä koen itse päässeeni molempien raskauksien kanssa (toistaiseksi) helpolla, vaikka tää toinen onkin ollut selkeästi voimakasoireisempi kuin esikoisen odotus aikanaan. Se on oikeestaan tosi jännä, kuinka eri tavalla raskausoireet voikaan ilmetä samalla henkilöllä eri raskauksissa. Ymmärrän siis hyvin sen, että eri naisilla ne raskausoireet on erilaisia, mutta just kun kuulee, miten samalla henkilöllä voi olla ensin todella helppo raskaus ja seuraava onkin sitten yhtä horroria. Hcg-hormonihan sen pahoinvoinnin kai suurimmaksi osaksi aiheuttaa, niin jännä miten se elimistö reagoi eri raskauksisa niin eri tavoin siihen, mutta kai tähän vaikuttaa niin moni asia, ettei varmasti asiantuntijoiden mukaan ole mitenkään ihmeellistä :D Mä oon itse vaan tätä miettinyt aika paljonkin.
Paljon onnea raskauden johdosta vielä tätäkin kautta! <3
VastaaPoistaPikkuvauva-aika oli mulle esikoisen kanssa todella haastava. Hänellä oli vähän terveyshuolia, oli itkuisuutta ja lisäksi imetys tyssäsi alkutekijöihinsä, vaikka toiveena oli silloin täysimetys. Oma mielenterveys oli todella huonossa jamassa ja ajattelin alkuun, että ei moneen vuoteen toista. Sitten kun arki lähti helpottamaan, mieli muuttui yllättävän nopeasti. Tuli juuri tuo ajatus, että en varmaan jaksaisi aloittaa kaikkea alusta enää, joten mielummin samaan konkurssiin :D Oli melkoinen yllätys, että raskaustesti näytti positiivista kierukan poistosta seuraavassa kierrossa. Ja nyt meillä on ihana parin kuukauden ikäinen pieni poika <3 Meillä oli jo ennen vauvan syntymää ajatus, että lapsiluku on toisen myötä täysi ja nyt vauvan synnyttyä tuntuu entistä vahvemmin siltä, että sylit ovat täynnä ja meidän perhe täydellinen juuri näin.
Kuten tiedätkin, mulle toisen lapsen syntymä merkitsi Youtuben lopettamista. Omaa aikaa ei enää ole yhtä paljoa. Itse suoritan opintoja tässä vauva-arjen lomassa ja valtaosa omasta ajasta menee niiden parissa. Ja jos aikaa jää johonkin muuhun, käytän sen mielummin vaikka urheiluun kuin meikkijuttuihin. Koin Youtuben tekemisen kuormittavana melko pitkään. Kun toinen lapsi syntyi tiesin heti, että nyt on aika luopua ja siirtyä eteenpäin.
Kiitos paljon<3 :)
PoistaEn yhtään ihmettele noita ajatuksia, jos pienellä on ollut terveyshuolia ja siinä samalla sitten omakin terveys kokonet kolahduksen.. Mutta niin se taitaa vaan mennä, että aika kultaa niitä muistoja ja saa ajatukset muuttumaan! Samoin mulle kävi synnytyksen kanssa, kun olin todella pitkään sitä mieltä, ettei kiitos koskaan enää. Toki edelleen olen sype-polille menossa, mutta tällä hetkellä ei enää tunnu mahdottomalta ajatukselta synnyttää alakautta. Teillä tapahtuikin tosi nopeesti raskautuminen uuden vauvan kanssa! Meillä esikoinen tuli aikoinaan ensimmäisestä kierrosta ehkäisyn lopettamisen jälkeen, tää seuraava toisesta, eli nopeasti täälläkin tapahtunut :D
Ihana kuulla, että teillä tuntuu perhe nyt täydelliseltä ♥ Mähän itse joskus haaveilin kolmesta lapsesta, mutta miehelle kaksi on maksimi, enkä mä itsekään enää oikeastaan edes ajattele sitä kolmatta. Mieli voi toki muuttua mihin suuntaan tahansa, mutta kyllä täälläkin vahvasti ollaan sitä mieltä, että kaksi on meille juuri hyvä määrä :)
Mä ymmärrän paremmin kuin hyvin sun päätöksen lopettaa Youtuben teko. Videoiden kuvaaminen vaatii vielä enemmän kuin bloggaaminen, jolloin voi kirjoittaa halutessaan yhden kappaleen silloin ja toisen tällöin. Videoita kun ei oikein voi kuvata kovin monessa osassa. Tai toki voi, mutta se ei ehkä ihan ole se idea siinä :D Itsellä myös selkeästi kiinnostus vähentynyt kiinnostus testailla ja kokeilla erilaista kosmetiikkaa, enkä esimerkiksi ikimaailmassa voisi enää kuvitella lähteväni tekemään yhteistöitä. Että vaikka sitten bloggaamista jatkaisinkin, tulisi se olemaan nimenomaan täysin harrastuspohjaista ilman minkäänlaisia tavoitteita tai velvoitteita, joita esimerkiksi ne yhteistyöt aina tuo jonkin verran tullessaan.
Paljon onnea! Olisiko nyt sitten tyttö tulossa jos rakaus on ollut vaikeampi :) Bloggailu on kuitenkin sulle harrastus, joten siitä ei kannata luopua. Minäkin vain elän sen verran kiireisesti etten vapaalla haluaisi liikaa olla koneella, kun töitä tulee toimistolaisena jo tehtyä koneella paljon. Mullahan on aina milloin millaisia taukoja, mutta kuitenkin ehtii usein 3-5 kirjoitusta yhteenkin kuukauteen luomaan. Varmasti löydät myös uuden tahdin ja voit keksiä ne pari jatkuvaa juttua joista pidät ja kirjoitella myös muitakin juttuja. Itse en ota juuri liikaa paineita, sillä harrastuksen pitää myös olla kivaa ja paineetonta. Siksen koe sydämenpistoja enää vaikken saisi edes 2-3 tai 4 viikkoon kirjoitusta aikaiseksi :)
VastaaPoistaKiitos! Katsotaan, monethan sanoo että on ollut ihan erilaiset oireet, kun on odottanut tyttöä kuin mitä poikaraskaudessa, mutta toisaalta yhtä lailla kuulee, ettei oireet ole eronneet mitenkään :D Ja yksi tuttu sanoi, että hänellä oli tosi erilaiset raskaudet ja molemmat lapset on kuitenkin poikia, joten mene ja tiedä. Olisihan se tyttö ihana pojan lisäksi, mutta yhtä lailla se toinen poitsukin olisi ihana<3
PoistaMun pitäisi ehdottomasti ottaa susta mallia ton ajatusmaailman kanssa, sillä just noinhan se on. Turha ottaa mitään paineita tai stressiä, kun ei tätä kuitenkaan tee työkseen vaan täysin puhtaasti harrastuksena. Mä vaan jostain syystä aina ajattelen, että mun pitää ne tietyt postaukset saada aikataulussa ulos, vaikka eihän se oikeesti niin ole :D