Kohta on kulunut puoli vuotta siitä, kun mulla tuli 30 vuotta ikää mittariin. Totesin jo aiemmin jonkin blogikirjoituksen yhteydessä, etten kokenut minkäänlaista kolmenkympin kriisiä syntymäpäiväni lähestyessä, enkä ole edelleenkään kokenut sellaista. Lähinnä välillä vaan huvittaa tajuta, että niin mähän en enää ole parikymppinen eikä mun enää ehkä tarvitsekaan pystyä esimerkiksi samaistumaan kaikkeen, mitä itseäni kymmenen vuotta nuoremmat tekevät tai sanovat. Tai elää samanlaista elämää, mitä monet sen ikäiset elävät. En miellä itseäni vanhaksi, vaikka teini-ikäisten mielestä 30 vuotta täyttänyt varmasti onkin jo lähes ikäloppu. 30-vuotias ei kuitenkaan ole vielä vanha, kuten ei ole esimerkiksi 40-, 50- tai 60-vuotiaskaan henkilö. Aikuinen kyllä, mutta ei vanha.
Paljon kuulee puhuttavan "aikuisen naisen meikistä", mutta mitä se oikeasti tarkoittaa? Milloin tulisi siirtyä meikkaamaan "kuin aikuinen"? Mä itse viisveisaan mistään meikkaussäännöistä tai ohjenuorista sen suhteen, minkälaisia meikkejä saa käyttää minkäkin ikäisenä. Mielestäni ne ovat typeriä, sillä jokaisen tulisi saada meikata hyvillä mielin juuri siten, kuinka itse haluaa. Toki ohjenuorina ne ovat hyviä, mikäli joku sellaisia kaipaa tai haluaa muuten selvittää, millainen meikki olisi periaatteessa imartelevin juuri tietyn ikäiselle henkilölle. Missään tapauksessa näitä ohjeistuksia ei mielestäni saisi kuitenkaan olla esitetty siten, että kenellekään tulisi sellaista oloa, etteikö voisi niistä huolimatta meikata jollain toisella tavalla! Edelleenkin meikkaan siis itse juuri kuten haluan, mutta valehtelisin jos väittäisin meikkityylini olevan sama kuin 10 tai edes 5 vuotta sitten.
Yksi suurin muutos on tapahtunut itselläni värien käytössä. Parhaimpana esimerkkinä tästä ovat silmämeikit, jotka olivat ennen itselläni ihan arkenakin varsin värikkäitä ja sen suhteen näyttäviä. Tällä hetkellä ruskeat ja nudet sävyt ovat niitä kaikkein vallitsevimpia sävyjä omissa silmämeikeissäni, vaikka toki värejäkin tulee edelleen käytettyä silloin tällöin - ja tästä iso kiitos Pan Those Eyeshadows -projektilleni, jossa on jatkuvasti mukana myös niitä väripilkkuja. En kuitenkaan näkisi tällä hetkellä meikkaavani esimerkiksi töihin silmiäni kirkkaanpunaisella luomivärillä, vaikka vielä muutama vuosi sitten sellainen ei olisi ollut itselleni millään tavalla normaalista poikkeavaa. Olen aina kokenut olevani sinänsä rohkea värien käyttäjä, vaikken missään tapauksessa kovin luovana itseäni pidäkään. Nyt menen mieluummin tutulla ja turvallisella, neutraalilla ja maanläheisellä. Ja se on ihan ok.
Huulipunien käytössä suurin muutos tapahtui koronan aikana, tai paremminkin sen takia. Maskiaikana, jolloin siis meidän oli töissä pakko käyttää sitä kasvomaskia koko ajan taukoja lukuun ottamatta, oli aivan turha edes miettiä mitään huulipunien käyttöä. Aiemmin nautin siitä, kun sain lisätä huulilleni värikkäitä ja tummiakin sävyjä, mutta tällä hetkellä tuntuisi todella vieraalta laittaa vaikkapa tummanruskeaa metallinhohtoista punaa huulilleni. Ja tällainen oli vielä viisi vuotta sitten itselleni ihan todella mieluisa sävy varsinkin syksyisin! Nykyään suosin neutraalimpaa vaaleanpunaista ja nudea. Räikeämpiä värejä käytän hyvin harvakseltaan, lähinnä silloin, jos en ole lapsen kanssa liikkeellä. Eikä mua siis sinänsä mitenkään haittaisi kulkea värikkään huulipunan kanssa poikani kanssa, mutta kun hänen kanssaan on aina olemassa vaara sille, että huulipunat ovat hetkenä minä hyvänsä pitkin omaa leukaa ja poskia tai hänen käsissään/naamassaan, koen neutraalimmat punat paremmiksi vaihtoehdoiksi. Tummanruskeaa mun huulilleni tuskin ihan heti nähdään, vaikka rusehtavista punista edelleen pidän.
Meikkipohjanikin on vuosien varrella muuttunut. Aiempi täysmatta ja täyspeittävä pohja on muokkautunut ja tällä hetkellä suosin ehdottomasti heleää lopputulosta. Mua ei haittaa, vaikka meikkivoiteen alta kuultaa ihon omaa tekstuuria, kun vielä kymmenen vuotta sitten en olisi kuvitellutkaan käyttäväni mitään muuta kuin täysin peittävää meikkivoidetta. Toki käytän yhä edelleen mieluusti niitä hyvin peittäviäkin meikkivoiteita, mutta enää en missään tapauksessa kavahda ajatusta siitä, että ihon pienet virheet, punoitukset, huokoset, näpyt tai muut näkyisivät meikkivoiteen alta. Jokaisella meistä on iho ja aika harvalla, jos kellään, se on täydellinen. Ymmärrän kyllä hyvin senkin, että osa haluaa ne ihon pienet tai suuremmatkin "virheet" saada täysin peittoon, oli tilanne mikä tahansa, mutta itselläni on tässä asiassa ajatusmaailma kokenut muutoksen.
Suurimpana muutoksena koen kuitenkin sen, etten enää koe pakottavaa tarvetta meikata aina, kun poistun kotoa. Näin on toki ollut jo pitemmän aikaa, mutta jos joku olisi 20-vuotiaalle Lindalle sanonut, ettet enää joidenkin vuosien kuluttua meikkaa aina poistuessasi kotoa, olisin varmasti nauranut. En ole koskaan ollut kovin itsevarma oman ulkonäköni suhteen, ja edelleen pidän ulkonäöstäni enemmän, jos olen meikannut. Nykyään en kuitenkaan häpeä sitä, miltä näytän ilman meikkiä enkä koe paineita siitä, että mun pitäisi aina olla meikattu. Toki useimpina päivinä edelleen meikkaan, sillä nautin siitä, mutten tee sitä sen takia, että mua mietityttäisi mitä muut ihmiset ajattelevat, kun näkevät mut ilman meikkiä. Sillä ei ole itselleni enää mitään merkitystä. Jos joku mun naamaani kavahtaa niin siinä sitten kavahtaa!
Vastaus otsikon kysymykseen on siis ei - meikkityylini ei ole enää samanlainen. Se on sävyiltään neutraalimpi ja vaaleampi. Se on siistimpi ja huolitellumpi meikkaustaitojeni kehityttyä ja omistamieni tuotteiden ja välineiden parannuttua. Ja ennen kaikkea se ei ole koskaan enää väkisin tehty vain siitä syystä, etten kehtaisi poistua kotoani ilman meikkiä. Se on ehdottomasti se suurin ja tärkein muutos itselleni.
Millä tavalla teidän meikkaustyylinne on muuttunut ajan saatossa, vai koetteko sen muuttuneen lainkaan? :)
Ihana aihe ❤️ On muuttunut, mutta ei kovin radikaalisti vaikka olen meikannut aikalailla 35v. Liner on mun juttu meikissä, se on ollut aina mutta iän myötä oon kokeillut eri sävyjä luomiväreissä, poski-ja huulipunissa aika luovasti. Meikkipohja mulla on aina ollut aika hillitty, mutta nykyään itsekin suosin kuulautta ja heleyttä.
VastaaPoistaSulla on ihan superkauniit silmät ja niihin sopii sävy kuin sävy, etenkin tuo kissarajaus, se on upea.
Meillä siis sama, eyelinerit on tosi tärkeä osa munkin meikkiä ollut jo pitkän aikaa<3 Kuulas ja heleä meikkipohja näyttää ainakin itsellä monesti tosi paljon paremmalta kuin täysin matta! Toki tämäkin on vähän tilanneriippuvainen, kun esimerkiksi juhliin saatan valita mattatuotteita ihan vaan, jotta takaan niiden pysyvyyden. Kiitos paljon Maikku ♥
PoistaOon nyt 47 ja muutoksia on tapahtunut. Oon ollut nuorempana ns luonnollinen meikkaaja. Nudet silmät ja huulet ja matta meikkipohja siinäpä se. Nykyään suosin ohuita ja vähän hehkuvampia meikkipohjia. Lemppari sävyt on edelleen nudet..etenkin viileät. Mutta luomiväreihin on tullut enemmän shimmeriä. Ja meikkien laatu on parantunut. Luomiväreissä lemppari on Huda ja meikkipohjan tuotteissa Sensai. Ja tärkein meikki on nykyään poskipuna. Sillä saa eloa kipukroonikon kasvoihin😅
VastaaPoistaTosi kiva kuulla miten sun meikkaustyyli on vuosien saatossa muuttunut! Ja ihanaa, että ne shimmerit on löytäneet osaksi sun meikkejä, kun monesti tuntuu, että monet välttelee niitä viimeistään siinä kohtaa, kun ei ole enää parikymppinen. Mikä siis on ihan älytöntä mun mielestä :D Sensain tuotteet on varmasti hirmulaadukkaita, varmasti tuleekin upea pohja niillä :) Poskipunaa tosi moni vierastaa ja ihan turhaan! Mäkään en sitä meikistäni pois jättäisi.
PoistaOnhan sitä tapahtunut :) en käytä enää niin värikkäitä luomivärejä vaan tykkään klassisista sävyistä arjesta mutta kunnon rajauksilla. Mummoluomet kun on. Joskus käytän värejä mutta ehkä enempi viikonloppuna. Huulissa suosin kyllä samoja sävyjä kuin aina...nudet best. Meikkipohjana tietysti kuultava näyttää paremmalta kuin matta, mutta mattaa käytän kun meikin pitää kestää. Samat Rimmelin kivipuuterit vieläin käytössä kuin nuorena :DD
VastaaPoistaRajaukset täytyy mullakin olla! Ja meillä molemmilla selkeesti mennyt just tohon suuntaan tyyli, että värikkäämmät lookit on jääneet vähemmälle arjessa, mikä nyt sinänsä ei omalla kohdallani ole ihmekään, kun muutenkin tyyli on kaiken kaikkiaan vähän muuttunut. Väripilkut silloin tällöin piristää kyllä kummasti<3 Mattapohjat kestää, se on ihan totta! Tossa ylempänä kommentoinkin, että juhliin valitsenkin itse monesti mieluummin mattatuotteita juuri sen takia, että niillä takaan hyvän pysyyyden :D
PoistaMyös täällä on tullut käytöksiä meikkimuutokseen :) Heleämpää, että kuivuus tai rypyt ei korostuisi. Ei enää kirkkaita värejä töihin, vaan ei luomiväriä tai vain jotain ruskeita sävyjä. Huulipunia on tullut ehkä enemmän nyt käytettyä. Hiuksien laittamiseen en käytä aikaa, pistän ne vain kiinni hammasravulla. Toki myös kulmakarvat on nykyään luonnollisemmat kun aiemmin, joskus tuli laitettua kaupan kassallekin tekoripset, en ehkä laittaisi nyt tekoripsiä töihin, ellei olisi jotain spesiaalia.
VastaaPoistaHeleä meikkipohja on tosi paljon täysmattaa armollisempi, se on ihan totta :) Huulipunalla saa muuten älyttömän kivasti piristettyä ja tuotua koko meikkiin eloa, vaikka muuten meikki olisikin tosi neutraali ja pelkistetty! Mä en oo tekoripsiä arjessa koskaan osannut käyttää, ei vaan tunnu luontevalta itsellä. Toki mun työkin on erilaista, mutta jotenkin ihailen niitä, jotka jaksaa tekoripset laittaa arkiaamuisinkin osaksi meikkiä :D Ei onnistuisi multa, vaikken irtoripsien kiinnittämistä mitenkään vaikeana varsinaisesti pidäkään.
PoistaTyyli ei oikeastaan ole muuttunut, oon aina meikannut samaan tyyliin.
VastaaPoistaNykyään vaan harvemmin pistän mitään värikästä luomille, kun bilettäminen on jäänyt. Ulos lähtiessä tuli usein pistettyä värikkäämpi meikki. Isoin muutos viime vuosina on se, et lopetin nestemäisten meikkivoiteiden käytön, minä, jolla oli ennen 20 putelia avattuna ja pohja oli tosi tärkeä.
On se tavallaan vieläkin, mut laitan vaan tosi vienosti mineraalipuuteria ja panosta heleyteen. Iho on kertakaikkiaan omiin silmiin parempi kuin koskaan, niin en halua peittää sitä. 😅 Tuntuu, et kaikki nestemäiset meikkivoiteet tekee siitä huonomman näköisen, mitä se on ilman. 🤣
Joo kieltämättä noi värikkäät ja ennen kaikkea smokey eye tyyliset meikit on jääneet ihan sitäkin myötä, kun juhliminen on jäänyt :D En edes muista koska mulla olisi ollut joku oikeesti tummanpuhuva meikki, ei varmaan ihan muutamaan vuoteen!
PoistaJa hei mitä sitä hyvältä näyttävää ihoa peittämäänkään, sun tilanne kuulostaa niiin ideaalilta, kumpa joskus voisin itsekin ajatella omasta ihostani samoin<3 :)
Mielenkiintoinen aihe! Itse huomaan, että nyt kolmekymppisenä mun tyyli on ylipäätään muuttunut tosi paljon, meikkityyli ehdottomasti kevyempään suuntaan. Enää mulla ei ole mitään tarvetta tai halua olla luova meikatessa, vaan haluan meikata omia piirteitä imartelevalla tavalla. Otin tuossa alkukesästä värianalyysin ja sen myötä myös tiedän oikeasti, että millaiset värit ovat mulle parhaita (lämpimät ja murretut neutraalit).
VastaaPoistaIho on mulla nykyisin parempi kuin koskaan. Osa muutoksesta on varmaan iän tuomaa, osa varmaan taas johtuu itselle sopivien ja tehokkaiden ihonhoitotuotteiden löytämisestä. Iho ei esimerkiksi enää punota yhtä paljoa, ei rasvoitu samalla tavalla eikä epäpuhtauksia tule juuri lainkaan. Toisaalta ihossa ei vielä juurikaan ole ikääntymisen merkkejä ryppyjen muodossa. En enää koe tarpeelliseksi käyttää yhtä peittäviä ja mattapintaisia meikkivoiteita kuin ennen, joten itsekin suosin heleämpää ja kevyempää lopputulosta. Tällä hetkellä suurin meikkipohjan haaste on sattuneesta syystä todella tummat silmänaluset, joten color correctorit ja superpeittävät peiteaineet ovat sillä saralla käytössä :D
Silmämeikki on mulla muuttunut kevyempään suuntaan, koska koen sen sopivan itselleni paremmin ja toisaalta koska en halua käyttää yhtä paljon aikaa meikkaamiseen. Silmämeikin tekemiseen luomiväreineen, rajauksineen ja ripsineen (on kyseessä sitten irtoripset tai ripsiväri) menee kuitenkin itsellä helposti 15 minuuttia. Ja nykyisin 15-20 minuuttia on se, mitä maksimissaan haluaisin arkipäivänä käyttää koko meikkiin. Nyt lopetettuani pannuttamisen ja videoiden kuvaamisen, huomaan etten haluaisi käyttää luomivärejä ollenkaan, paitsi juhlameikissä. Vielä jokunen vuosi takaperin irtoripset kuuluivat mulla päivittäiseen meikkiin, mutta eivät enää. Toisaalta harkitsen tällä hetkellä ripsienpidennysten ottamista, jotta meikkaus arkisin nopeutuisi entisestään. Ja itsekään en enää tykkää todella tummasta huulimeikistä, toisin kuin ennen. Punainen on edelleen huulipunassa mun suosikkiväri, mutta nykyisin se kuuluu vain juhlameikkiin. Arkisin suosin neutraalia huulimeikkiä.
Mä innostuin sen sun värianalyysistä kertovan videon jälkeen itsekin aiheesta entistä enemmän. Just miehellekin sanoin, että kunhan vauva syntyy ja saadaan elämä rullaamaan, haluan itsekin itselleni värianalyysin. Mullahan esim. vaatekaappi kaipaisi kipeästi pientä uudistamista/päivitystä, kun nykyisistä vaatteista valtaosa on yli 10 vuotta vanhoja. Sinänsä mulle ei ole ongelma käyttää vanhoja vaatteita, mutta kun ne eivät enää ihan vastaa sitä tyyliä, mistä nykyään pidän, joten ei niitä tule sitten edes käytettyä. Nyt tässä kohtaa, kun kroppa taas muuttuu, en näe järkeä lähteä mitään uutta ostamaan, mutta jossain vaiheessa sinne vaatekaupoille olisi suunnattava. Ja sitä ennen olisi todella mielenkiintoista saada itsestä se värianalyysi!
PoistaOikeanlaisten ihonhoitotuotteiden löytäminen on kyllä tosi arvokas asia, mulla itselläni on tässä kohtaa vielä tekemistä. Johtunee paljon siitäkin, kun käyttelen noita boksien mukana tulleita tuotteita, eli oma ihonhoitorutiini on melkoinen sillisalaatti. Ihana kuulla, että sun iho voi noin hyvin<3 Onneksi peiteaineet ja color correctorit on keksitty, ne on pelastaneet varmasti aika monen pikkulapsen ja -vauvan äidin aamut :D
Meillä mennyt selkeästi samaan suuntaan nämä muutokset, vaikka itse pidän ehdottomasti yhä luomiväreistä, enkä meikkaa ilman niitä. En kuitenkaan tee kovin tummia meikkejä enää eikä mun silmämeikistäni välttämättä löydy kuin paria sävyä, kun vielä pari vuotta sitten en ikimaailmassa olisi niin neutraalia meikkiä tehnyt. Tuntuu hassulta ajatellakin, että silloin oli ihan tavallista meikata arkiaamuisin viiden jälkeen käyttäen 6-7 eri luomiväriä :D Ripsienpidennykset varmasti helpottaisivat paljon! Ja tuohan ne sellaisen freshimmän ilmeenkin kasvoille, mitä itse ainakin silloin tällöin kaipaisin varsinkin huonosti nukuttujen öiden jälkeen, jos ei jaksa/halua meikkiä laittaa :)