Bongasin More or Less Katrin blogista tämän mielenkiintoisen haasteen, joka liittyy omaan itseeni ja elämääni. Rakastan erilaisia haasteita ja vaikka ne yleensä blogissani ovatkin kosmetiikkapainotteisia, on ihanaa kirjoittaa välillä muustakin! En olekaan pitkiin aikoihin toteuttanut minkäänlaisia haastepostauksia, joten senkin puoleen oli todella kiva vihdoin vastailla näihin kysymyksiin. Jos te olette tämän haasteen toteuttaneet, linkittäkää ihmeessä oma postauksenne niin pääsen lukemaan teidän vastaukset!
Minä elän.. tällä hetkellä tasapainoista elämää, johon olen pääasiassa hyvin tyytyväinen. Oon enemmän kuin iloinen siitä, että muutamia vuosia sitten elämässäni vallinnut suru ja kaikki menetykset ovat jo takanapäin. Ei se elämä nykyäänkään aina mitään ruusuilla tanssimista ole, mutta eihän sen sitä tarvitsekaan olla. Pääasia, että niitä hyviä päiviä ja positiivisia asioita mahtuu elämään enemmän kuin huonoja!
Minulla on.. elämässäni paljon ihania ihmisiä, joita en kuitenkaan ole osannut arvostaa tarpeeksi. Tai vaikka omassa mielessäni arvostaisin, olen näyttänyt sen heille liian huonosti. Toivon totta kai, että jokainen heistä tietää olevansa mulle tärkeä, vaikken sitä ääneen sano tai aina osaa muutenkaan näyttää, mutta haluaisin pystyä senkin tekemään. Mä olen oikeastaan koko ikäni ollut huono pitämään ihmisiin yhteyttä ja näenkin ihan liian harvoin sekä sukulaisiani että ystäviäni. Tässä mun pitäisi ehdottomasti parantaam mutta jotenkin se on vain niin paljon helpommin sanottu kuin tehty.
Minä toivon.. että tulevasta kesästä tulee hyvä. Että ehdimme tekemään mieheni kanssa yhteisten loamviikkojemme aikana kaikkea ihanaa ja rentoutumaan kunnolla ilman huolia ja murheita. Paljonhan se on toki itsestä kiinni, mutta elämään mahtuu myös niitä asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa.
Minä en ole.. enää vuosiin haaveillut mistään extremejutuista, kuten benjihypystä tai laskuvarjohypystä. Muutama vuosi sitten olisin enemmän kuin mielelläni tehnyt kumman tahansa, mutta nykyään ei tulisi mieleenkään. Pari kesää sitten koettu Särkänniemen vuoristoratojen aiheuttama lievä huonovointisuus riitti. Mä oon selkeesti tullut vanhaksi, kun pää ei sitäkään kieputusta enää kestä samalla tavalla kuin ennen. Lisäksi oon sen verran pelkuri, etten ikimaailmassa enää uskaltaisi hypätä yhdenkään köyden tai varjon varassa alas yhtään mistään.
Minua ärsyttää.. ihmisten ilkeily. Kaikkea ei toki kannata aina ottaa itseensä tai niin vakavasti, mutta voi että miten mua riepoo erityisesti netissä lukea ihmisten ilkeitä kommentteja toisille. Oli kyse sitten blogin kommenttiboksista tai Facen ryhmistä, ilkeily ei mun mielestä ole ikinä oikein. Näin bloggaajana en varsinkaan jaksa ymmärtää sitä, kun vähän väliä löytää jonkun blogista kommentteja, joissa piikitellään ja ilkeillään. Ei ne välttämättä ole edes mitenkään pahoja, mutta mua inhottaa jo sellaiset kettuilevaan sävyyn kirjoitetut kommentit, joista selkeästi näkee kilometrien päähän, että tarkoitus on vain koittaa näpäyttää.
Minä osaan.. tehdä työni hyvin. Totta kai aina voi kehittyä ja oppia uutta, ja se on omassakin työssäni ihan jatkuvaa, mutta tiedättekö kuinka usein kuulen ihmisten yllättyvän siitä, kun mä ihan oikeasti saan jostain ihmisestä otettua verinäytteet? Niin, kun sitä ammattitaitoa epäillään heti, kun on vähänkin nuorempi. Ja se näytteenotto ei edes ole lähellekään haastavinta omassa työssäni. Kyllä ne kinkkisimmät tilanteet tulee työhuoneissa analysaattorien ym. äärellä. Ja niistäkin yleensä selvitään ihan kunnialla :)
Minä arvostan.. hurjan paljon esimerkiksi sitä, millainen isoäitini oli ihmisenä. Äitini äiti oli monellakin tapaa ihminen, jota haluaisin pitää esikuvanani. En tiedä ketään toista, joka olisi välittänyt, rakastanut ja hyväksynyt muut ihmiset niin kuin hän teki. Olisin tyytyväinen, jos voisin olla itse edes puoliksi yhtä hyvä ja hieno ihminen kuin hän oli ♥
Minä shoppailen.. nykyään paljon aiempaa vähemmän. Muistan sen ajan vielä muutama vuosi sitten, kun koko ajan piti ostaa jotain. Vaatteita, kosmetiikkaa tai jotain muuta. Kenkiä esimerkiksi ostin joskus vähintään kerran kuussa ja niitä sitten kertyikin iso pino kaappeihin. No ei sillä, käyttelen niitä nyt sitten pois! Vaatteita ostan nykyään todella vähän uusia, kun vaatekaappi pursuaa jo entuudestaan. Iso osa vaatteistan onkin jo aika vanhoja, mutta mikäs siinä kun ne ovat ehjiä ja siistejä. Sekä miellyttävät yhä edelleen omaa silmääni.
Minua naurattaa.. mieheni tyhmänhauskat jutut, jotka toisaalta välillä myös ärsyttävät. En tiedä mitä tekisin ilman tuota toista tossa vieressä. Parisuhteeseen mahtuu toki aina niin ylä- kuin alamäkiäkin, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Hauskintahan tässä on se, että mä oon alkanut puhua samalla tavalla älyttömästi sanoja muunnellen kuin miehenikin, vaikka kenen tahansa ulkopuolisen korvaan ne jutut ja sanat kuulostavat varmasti täysin päättömiltä eikä niissä ole logiikkaa. Me kuitenkin ymmärretään toisiamme, se on kai pääasia :D Mies juuri yhtenä päivänä sanoi, että mun täytyy varoa etten kenenkään toisen kuullen ala niitä juttuja höpistä, ettei porukka pidä mua täysin vajaana. Täytyy koittaa muistaa!
Hauskaa viikonloppua kaikille! ♥
Hauskaa viikonloppua kaikille! ♥
Olipa piristävää lukea sun vastauksia! :)
VastaaPoistaJa täytyy sanoa, että tosi ilahduttavaa kuulla että teillä on miehesi kanssa tuollaiset samantyyliset jutut. Muistan, kun lapsena ihailin isäni ja hänen avopuolisonsa (vanhempani erosivat heti syntymäni jälkeen) välistä suhdetta, sillä heillä oli hirveän hyvin yhteen synkkaava huumorintaju ja omat, yhteiset hölmöt vitsinsä. Kasvoin ajatellen, että sitä minäkin haluan omalta parisuhteeltani. Ja niin siinä kävikin, että meillä on oman mieheni kanssa nykyään aivan yhteenkasvanut huumori, jota ei varmaan kovin moni ulkopuolinen ymmärtäisi. Mutta me ymmärretään ja meillä on hauskaa, ja mun mielestäni se on ihan älyttömän tärkeää! :)
Kiva kuulla! Toi on kyllä todella tärkeää, sillä en ainakaan itse pystyisi olemaan parisuhteessa sellaisen henkilön kanssa, jonka huumorintaju on ihan erilainen kuin omani. En mä kaikkea ton miehen selityksiä aina ymmärrä, eikä tarviikaan, mutta silleen perustasolla ollaan kuitenkin samanlaisia :D Ja ne parien yhteiset jutut on hauskoja! Mustakin tuntuu hyvältä nähdä sellaista muiden parien välillä ja se on jotain, mistä kannattaa ehdottomasti pitää kiinni<3
PoistaMusta se on yksi ihanasti yhdistävä seikka parisuhteessa, että tulee omat ja jutut ja huumori, sellainen jota kukaan muu ei välttämättä ymmärtäis, eikä tarviikaan :)
VastaaPoistaTämä oli kiva lukea, mukavaa viikonloppua ♥
Toi on ihan totta ja oon täysin samaa mieltä sun kanssa<3 Ihanaa uutta viikkoa Maikku! :)
PoistaTätä oli mukava lukea:) Tykkään itse kaikenlaisista haastepostauksista ja luulenpa, että nappaan tämänkin itselleni;)
VastaaPoistaKurjaa, että ammattitaitosi kyseenalaistetaan nuoren ikäsi vuoksi. Samoja kokemuksia on itsellenikin, kun oli nuori työntekijä, minkä lisäksi olin aina vaan se "tyttö", jolla ei ollut edes nimeä;)
Mukavaa viikonloppua Linda<3
Hei nappaa ihmeessä! Olisi ihan mahtavaa lukea sunkin vastaukset näihin<3 Meillä onneksi harvoin kuulee tytöttelyä, se on jotain mikä saa mulla heti karvat pystyyn. Nuori ikä saa varsinkin hieman vaikeammat suonet omaavat henkilöt monesti varuilleen, mutta toisaalta esimerkiksi verinäytteenottoa pelkääviltä asiakkailta monesti kuulee, että nuoremmat osaa ottaa paremmin huomioon kuin vanhemmat :) Eli on kai meissä nuorissa jotain hyvääkin :'D
PoistaKivaa uutta viikkoa Sari! :)
Ihan mahtava haaste jälleen, mukava törmätä näihin uusiin kun itsekin tykkään tehdä näitä 8) Tulee siis ehdottomasti työnalle tämä! :) Onpas inha kuulla, että ammattitaitoasi kyseenalaistetaan vain koska olet nuori. Kyllähän se saatetaan aatella että nuorilla ei oo muka niin paljon kokemusta, etteikö siks osaisi, mut heillä on sit kuitenkin tuoreessa muistissa kaikki koulussa opitut jutut. Ihan vastapainoksi tolle ajatustavalle sanoisin noin ;) Mä pelkään verikokeita ja nyt oon joutunutkin niissä käymään, eikä kyllä koskaan oo tullu epäluotettavaa oloa jos nuori on sen multa ottanut. :D
VastaaPoistaJes kiva kuulla että tykkäsit ja nappaat tämän omaankin blogiisi! :) Joo tietenkään sitä kokemusta ei vielä ole yhtä paljon kuin sellaisella, joka on työtä tehnyt sen +20 vuotta, mutta ei se kokemuksen määräkään kaikkea kerro. Sitä paitsi nykyään kouluttaudutaan paljon vanhemmallakin iällä ja tunnen itsekin monta samaan aikaan mun kanssa tai mun jälkeen valmistunutta bioanalyytikkoa, jotka lähentelee keski-ikää. Eli eipä se ikä aina kerro siitä kokemuksenkaan määrästä :D
PoistaKiva kuulla ettei sulle oo tullu mitenkään huonoa fiilistä, jos näytteenottaja on ollut nuori! Sarille tossa ylempää sanoinkin, että monesti sitä kuulee esim. näytteenottoa enemmän tai vähemmän pelkääviltä asaikkailta, että nuoret osaa ottaa paremmin sen pelon huomioon kuin vanhemmat. Varmasti toikin riippuu täysin ihmisestä eikä niinkään iästä, kokemuksen määrästä tai mistään muustakaan, mutta kivahan se on kun edes joskus "kehutaan" sitä, että on vähän nuorempi :D
Hei olipa kiva lukea näitä :) Tosi hyvin olit saanut kaikkiin kohtiin pohdittua noita vastauksia :)
VastaaPoistaKiva kuulla<3 Pari kohtaa oli oikeesti tosi haastavia enkä tiennyt mitä vastaisin, ettei tulisi selitettyä jotain ihan puuta heinää :D Mutta sain sentään lopulta kaikkiin kohtiin jotain!
PoistaOlipa kiva lukea tätä postausta! :) Ihana kuulla, että siellä elämä on tällä hetkellä hyvässä tasapainossa, ja niitä positiivisia asioita löytyy paljon <3 Itsekin olen välillä huono pitämään yhteyttä ystäviini tai muihin läheisiin, ja joskus tulee tunne että toivottavasti kukaan ei ajattele, ettei miuta kiinnostaisi, jossen ole hetkeen laittanut vaikka viestiä tms.. Olen huomannut muuten ihan saman työssäni, että nuoren iän takia monella etenkin vanhemmalla asiakkaalla tuntuu olevan jotain ennakkoluuloja osaamistani kohtaan, ja joskus se kyllä hieman äryttää. Kuitenkin jos pääsen sitten näyttämään sitä osaamistani, niin lopulta saatan saada kuitenkin kiitosta hyvästä palvelusta, haha! :D Pääasia siis, että luottaa kaikesta huolimatta itseensä ja tekee työnsä sillä omalla ammattitaidolla ja osaamisella :)
VastaaPoistaIhanaa uutta vikkoa sinne Linda <3
Kiva kuulla :) ♥ Se on jotenkin niin harmi, että se yhteydenpito jää herkästi niin vähäiseksi.. Kun en mäkään missään nimessä haluaisi olla pitämättä sitä yhteyttä, mutta välillä se vaan unohtuu ja toisinaan se on vaan jotenkin hankalaa, jos elämässä on paljon kaikkea muuta hektistä meneillään. Tekosyitähän noi on, mutta toisaalta oon ollut tällanen koko pienen ikäni, eli ne jotka oon tuntenut kauiten varmasti tietää jo sen, millainen olen.
PoistaTon saman oon muuten huomannut itsekin! Monesti ne iän takia ammattitaitoa epäilevät muuttaa mielensä, kun huomaakin että kyllähän mäkin työni osaan tehdä :D Ei tosin aina, mutta väliäkös sillä, pääasia että itse tiedän mitä osaan ja voin sanoa tekeväni työni kunnialla :) Inhottavaa, jos sunkin ammattitaitoa joskus epäillään ikäsi vuoksi, mutta hyvä jos sellaisissakin tapauksissa lopuksi tulee monesti niitä kehujakin :)
Samoin sulle Tuuli ♥
Olipas ihana haaste! <3 Oon samanlainen, että oon tosi huono pitään yhteyttä ihmisiin ja se vähän harmittaa. Varsinkin, kun siitä tulee helposti sellanen kuva ettei kiinnosta edes pitää yhteyttä vaikka asia ei tosiaan oo niin.
VastaaPoistaKiitos Viivi! <3 Jep juurikin noin :/ Kun kyse ei missään nimessä oo siitä, etteikö yhteydenpito kiinnostaisi. Pitäisi silti koittaa tsempata tässä :)
Poista