lauantai 13. lokakuuta 2018

30 Kysymystä & 30 Vastausta

Moi! Vihdoin eilen 8 päivän kuumeilun jälkeen sain kuin sainkin itselleni jonkun diagnoosin - keuhkokuumeen. Olo on sanalla sanoen huono, öisin todella huono, mutta onneksi vuorokauteen mahtuu myös näitä parempia hetkiä, kun jaksaa olla pystyssä ja vähän jotain tehdäkin. Oon nyt siis käytännössä viikon maannut sängyssä yskien keuhkojani pihalle ja houraillen kuumeessa, joten syytä olikin jo ruveta löytymään joku selitys tälle ja sain vihdoin lääkkeet, joilla toivottavasti myös paranen. Alkoi meinaan usko jo loppua kesken, kun vointi vaan menee huonommaksi eikä mitään muka ole missään..

Sairastelusta johtuen en oo todellakaan viimeiseen viikkoon pahemmin miettinyt mitään kosmetiikkaan liittyvää, sillä vaikka kuinka meikkejä ym. rakastan, en jaksa tällä hetkellä edes yrittää saada mitään järkevää postausta aiheeseen liittyen ulos. Siispä päätin tarttua tähän blogeissa pyörineeseen 30 Kysymystä & 30 Vastausta  -haasteeseen, joka mun oli muutenkin tarkoitus jossain vaiheessa toteuttaa. Palaillaan kosmejuttujen kanssa varmasti ensi viikon alkupuolella ♥


Avioliittoja: Ei yhtään. Ei mulla oo koskaan aiemmin ollut elämässäni edes tilannetta, että olisin vakavissani miettinyt naimisiin menoa kenenkään kanssa. Avioliitosta nykyisen mieheni kanssa haaveilen, mutta ihan vielä se ei ole ajankohtaista meille.

Kihloissa: En ole koskaan ollut.

Lapsia: Noup! Haluan kyllä ehdottomasti joskus vielä lapsia, sekään ei vaan ole vielä tällä hetkellä ajankohtaista.

Lemmikkejä: Kolme kisupoikaa ♥ Reilu 7 vuotta oon nyt näiden kaikkien kanssa elänyt, vanhimman kanssa yli 10 vuotta enkä ilman osaisi enää olla.

Leikkauksia: Sappirakko poistettiin päiväkirurgisesti tähystysleikkauksella aika tarkalleen pari vuotta sitten. Mitään muita leikkauksia ei luojan kiitos oo ollut!

Tatuointeja: Ei yhtään. Joskus muutamia vuosia sitten mulla oli vaikka mitä ideoita tatuointia varten, mutta pikkuhiljaa ne on koko ajan sammuneet ja sammuneet. En sano, ettenkö koskaan sellaista ottaisi, mutta juuri nyt on ihan hyvä näin ilman.

Lävistyksiä: Kielessä yksi ja korvissa yhteensä 8, joista puolet rustolävistyksiä.

Muuttoja: Kolme kertaa oon elämässäni muuttanut.

Ottanut lopputilin: En kertaakaan.

Ollut saaressa: Heh, lukuisia kertoja :D


Autosi: Ei mulla oo, kun ei mulla ole edes ajokorttia (vielä.)

Ollut lentokoneessa: Öö oliskos yhteensä sitten 9 kertaa? 

Onko joku itkenyt vuoksesi: On, valitettavasti.

Ollut rakastunut: Olen tällä hetkellä rakastunut ♥

Ollut ambulanssissa: Joo, joskus pienempänä lähti polvilumpio pois paikoiltaan ja ambulanssilla huristeltiin siinä sitten sairaalaan fiksaamaan jalka kuntoon. Sen jälkeen se on luiskahtanut pois paikoiltaan useampaankin kertaan, mutta onneksi aina itse palautunut takaisin.

Luistellut: Nuorempana todella usein ja itse asiassa toi yllä mainittu ambulanssikeikkakin aiheutui nimenomaan luistelu"onnettomuuden" takia. Rakastan luistelemista ja pyysinkin tossa just muutama viikko sitten miestäni hankkimaan ensi talveksi luistimet, jotta päästään yhdessä jäälle.

Surffannut: En, enkä totta puhuen varmasti ikinä edes uskaltaisi yrittää. 

Ollut risteilyllä: Ei mitään hajua kuinka monta kertaa, mutta erittäin monta. Lapsena käytiin aina isovanhempien ja muun suvun kanssa risteilyillä milloin minkäkin syyn takia useita kertoja vuodessa ja yhä edelleen niistä tykkään.

Ajanut moottoripyörällä. En ikinä, enkä myöskään mopolla. En oo ikinä edes ollut sellasen kyydissä enkä varmaan edes osaisi olla. Autokyyti mulle kiitos!

Ratsastanut hevosella: En ikinä, oon ehkä joskus pienenä jonkun ponin selässä istunut? Tai en tiedä en välttämättä edes sitä. No enivei, pelkään hevosia ja ne varmaan tallois ja potkis mut kuoliaaksi, jos joutuisivat liian lähelle mua just siks, että pelkään niitä.


Lähes kuollut: En ainakaan tietääkseni.

Ollut sairaalassa: Työskentelen sellaisessa, eli joo onhan sairaaloissa tullut vietettyä tovi jos toinenkin :D Mutta siis potilaana en oo yön yli joutunut koskaan olemaan.

Suosikkihedelmä: Banaani, mango ja tuore ananas.

Aamu vai ilta: Aamu, ihan ehdottomasti! Oon parhaimmillani heti aamusta ja iltaisin meen mieluusti aikaisin nukkumaan.

Lempiväri: Vielä joku aika sitten olisin varmaan vastannut, että pinkki. Nyt sanon kuitenkin, että valkoinen.

Viimeisin puhelu: Isä soitti eilen illalla ja kyseli mun vointiani.

Viimeisin viesti: "Juuuu", jonka lähetin isosiskolleni eilen syystä että hän kutsui mut lastensa synttäreille ja toivotteli sen jälkeen paranemisia.

Kahvi vai tee: Kumpaakaan en juo, mutta pakon edessä valitsen kahvin.

Kissa vai koira: Kissa! Vaikka koirakuumekin on melkoinen.

Paras vuodenaika: Kesä, kiitos valon, lämmön, auringon ja vihreän kasvillisuuden.

Kivaa viikonloppua kaikille ♥ Kertokaahan, jos tunnistitte itsenne joistain mun vastauksista!

23 kommenttia:

  1. Paranemista, ihan kamala tauti, onneksi selvisi mikä vaivasi, eihän tota kroppa olisi ilman lääkitystä kauaa kestänyt. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei varmasti olisi, kun lääkitykselläkin on tehnyt aika tiukkaa varsinkin ton hengittämisen osalta. Kiitos tsempeistä Jonna! <3

      Poista
  2. Voi kauhistus, keuhkokuume on kyllä kammottava tauti, joka vie voimat totaalisesti. Olen itse sairastanut sen kaksi kertaa ja olin kummallakin kerralla kolmisen viikkoa ihan töttöröö punkan pohjalla. Ei jaksanut juuri edes päätä tyynystä nostaa ja itsensä istuvaan asentoonkin punnertaminen vaati aika paljon jedivoimia;)
    Hyvä, että selvisi diagnoosi, että pääset paranemisen tielle. Voimia kovasti sinne<3

    Olipa taas kiva postaus ja taidan napata tämän ja tehdä jossain vaiheessa. Sun blogista löytyy aina hyviä haasteposauksia:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en oo koskaan aiemmin, enkä kyllä koskaan oo myöskään ollut aiemmin yhtä kipeä ja heikossa kunnossa kuin nyt tän taudin kanssa. Ei enää ne pienet flunssat tunnu miltään, kun silloin saa sentään hengitettyä! Kiitos<3

      Tee ihmeessä, haasteisiin on niin kiva lukea kaikkien muidenkin vastauksia! :)

      Poista
  3. Ihan ensiksi, tsemppiä sinne paranemisen kanssa! <3 Onneksi diagnoosi tosiaan lopulta löytyi ja sait oikeat lääkkeet siihen - keuhkokuume kun ei ole mikään leikin asia :(
    Kiva että toteutit myös tämän haasteen, meistähän löytyy aika paljonkin samaa :) Olisi niin kiva taas nähdä joskus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Tuuli<3 Joo onneksi löytyi syy vihdoin ja sain asianmukaiset lääkkeet käyttöön. Ehkä tää elämä vielä voittaa!

      Olis tosiaan ihan huippua nähdä taas joku kerta<3 Siitä edellisestä kerrasta on jo ihan liian pitkä aika :/

      Poista
  4. Kannattaa levätä kunnolla ettei mee pahaksi tuo sairastaminen. Mullakin pitkittyi 2 viikkoon tässä syksyllä kun ei malttanut vaan olla :/ ymmärrämme varmasti kaikki että nyt on aika levätä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei tässä ihan hirveesti oo voimia muuhun ollutkaan, mutta eiköhän tästä pikkuhiljaa taas päästä jaloille ja takaisin "normaaliin"! ♥

      Poista
  5. Kiva haaste, näitä on aina mielenkiintoista lukea :) Kovasti voimia, toivotaan että keuhkokuume alkaa helpottaa pian<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tykkään myös lukea näitä muilta! Kiitos paljon tsemppauksesta<3

      Poista
  6. Kurjaa tuo sairastaminen, jaksamista ♥ Kiva haaste, paljon oli tuttuja juttujakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos<3 Noniin kiva että oli myös niitä tuttuja juttuja joukossa :)

      Poista
  7. Tsemppiä paljon keuhkokuumeen kanssa, onneksi sait diagnoosiin ja oikeat lääkkeet niin nyt voit parannella itsesi kunnolla<3
    Kiva, että säkin teit tän postauksen! Ihana lukea sulta välillä tämmöisiäkin postauksia ja oppia tuntemaan sua enemmän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo eikä tullut toi diagnoosia kyllä yhtään liian aikaisin, olo oli oikeesti jo erittäin huono.. Kiitos tsempeistä ♥ Mä tykkään tehdä toisinaan tällaisia vähän erityylisiä postauksia tänne, ne on kivaa vaihtelua kaikkein kosmejuttujen lomassa :)

      Poista
  8. Paranemisia <3<3<3! Keuhkokuume onkin aikamoinen tauti, sen kanssa ei pidä ottaa liian iisisti, tosin luulen että olotila on silloin sellainen, että on pakko vaan levätä :T

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu näin kipeäksi en oo itseäni koskaan aiemmin tuntenutkaan, mutta päivä kerrallaan mennään niin hyvä tulee! Kiitos<3

      Poista
  9. Paranemisia!<3 Sairastaminen on niin kurjaa :/ Mä toivun myös parhaillaan keuhkokuumeesta, mutta onneks voiton puolella jo. Harmittaa vaan, kun iski tähän perään vielä flunssa eikä ole terveitä päiviä nyt ollut yli kolmeen viikkoon. Mä jouduin olee kolme yötä osastolla, kun oli niin korkea tulehdusarvo. Mut jospa tästä nyt kehittyisi joku supervastustuskyky, eikä tarvitsisi loppuvuonna enää sairastaa? Muista ottaa iisisti, tästä menee kuulemma kauankin toipua täysin. Yskään mulla hetkittäin auttoi Bafucin, ainakin sen aikaa kun sitä imeskeli. Myös keuhkoputkia avaavista lääkkeistä oli hetkellisesti hyötyä. Yhden yön nukuin unilääkkeen voimin, mutta onneksi yskä helpotti nopeasti kun antibiootit alkoivat vaikuttaa. Toivottavasti sullakin! Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei :( Hurjasti paranemisia sullekin<3 Heh, multa mitään tulehdusarvoja oo katottu vaikka niitä erikseen pyysin. Työterveydessä sanottiin, ettei oo tarpeen vaikka kaiken järjen mukaan todellakin olis ollut tarpeen. Hauska seurata vierestä, kun kaverilla sattuu samaan aikaan olemaan myös keuhkokuume ja miten erilailla meidän hoidot on menneet. Hänestä kun oikeasti huolehditaan, mitataan sitä CRP:tä ja muuta, kun taas mulle sanotaan että syö viikko Kefexiniä ja juo kuumaa juomaa hunajan kanssa niin oot ihan fine viikon päästä. No ei ihan siltä kyllä tunnu, että olisin. Mä en meinaan just nuku öisin hirveen hengenahdistuksen ja yskän takia, ei vaan happi tunnu riittävän :/

      Onneksi sä oot jo toipumassa ja pahin on jo takana<3

      Poista
    2. Siis mitä, oikeesti ei olla otettu edes pika-CRP:tä?! :/ Mä tosin hakeuduin hoitoon julkisen päivystyksen kautta ja tuon rutiinimittauksen vuoksi (loppui mitta-asteikko kesken :D) otettiin vielä laajemmat verikokeet ja keuhkokuva. Miten ne olevinaan on diagnosoineet siellä edes kun noi verikokeet ja keuhkokuva on ne minkä mukaan hoito pitäisi suunnitella. Ihme touhua! Ja hei toi hengenahdistus on sellainen asia minkä vuoksi vaatisin kyllä tarkempia testejä ja ehdottomasti vähintään myös sitä keuhkoputkia avaavaa lääkettä oloa helpottamaan. Se, että saa nukuttua on tosi tärkeetä toipumisen kannalta. Vaadi nyt ihmeessä parempaa hoitoa jos olo ei ole vielä parantunut, ei kuulosta että olis toimittu ihan oikein tuolla sun työterveydessä.

      Poista
    3. Jep, CRP:tä ei oo missään kohtaa mitattu ja mä oon myös ihmetellyt että miten toi kyseinen lääkäri kuvitteli edes selvittävänsä lähteekö antibiootit auttamaan, kun ei missään vaiheessa oo ollu tiedossa mitä ne tulehdusarvot on. Toki mun olo jotain kertoo, mutta siis ei me missään jutuissa olla oltu muuten kuin että maanantaina hän soitti ja ilmoitti, että perjantaina otetuissa keuhkokuvissa näkyi se keuhkokuume ja lääkkeiden syöminen siis jatkuu.

      Oon joka yö meinannut lähtee päivystykseen, kun olo on niin kamala ja hengitys vaikeeta, mut siitäkään paikasta ei oo kovin hyviä kokemuksia. Perjantaina pitäis mennä kontrolliin ja meen kyllä tasan tarkkaa eri lääkärille kuin joka tän homman hoidon on alittanut, jos en aiemmin jo lähde jonnekin. Sillä lääkärillä on siis muutenkin ainakin meidän työporukassa tosi kyseenalainen maine ja nyt ymmärrän hyvin mistä se johtuu. Ei tosiaan tunnu että olis menny kaikki ihan niinku pitää, harmi vaan että oon ollu niin huonossa kunnossa etten oo jaksanu vaatia enempää..

      Poista
  10. Tällaisia postauksia on aina kiva lukea, oppii tuntemaan bloggaajaa paremmin. Toi aamu vai ilta on tosi kinkkinen mulle! Mäkin meen aina aikaisin nukkumaan ja tykkään myös herätä aamulla aikaisin, mutta silti aamun pitäisi olla mun omaa aikaa ja vihaan aamuvuoroja :D Mun ideaalinen työpäivä onkin sellainen, että saan aamulla touhuta omia juttuja ja meikata pitkään, sitten mennä töihin illaksi ja heti töistä tultuani painua pehkuihin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä taas inhoan iltavuoroja sen takia, että tuntuu ettei aamuisin kuitenkaan saa tehtyä mitään kun työvuoro alkaa kuitenkin jo 12.15. Jos haluaa nukkua vähänkin pitempään niin siinä se päivä sitten onkin jo eikä töistä päästyä kovin paljon enää voi tai viitsi tehdä, kun seuraavana aamuna pitää taas herätä viiden jälkeen töihin :D Itse iltavuorot töissä on kyllä yleensä tosi jees ja periaatteessa kivempia kuin aamuvuorot, mutta aina musta tuntuu silti, että se päivä on kaiken muun osalta täysin turha!

      Poista
  11. Täällä lueskellaan "rästipostauksia" ja ei herranjumala,toivottavasti siellä voidaan jo paremmin :( ♡ Kovin monella oon kuullu olevan keuhkokuumeen parin kuukauden sisällä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!